Palloponit

Viime viikon sunnuntaina päätimme tyhjentää Minkan auton takakonttia yhden jumppapallon verran. Poneille heinät nakattuamme oli vuorossa pallonkokoinen pumppausoperaatio. Pienellä jalkapumpulla. Minka arveli ajaksi puolitoista tuntia, vaan eipä siinä todellakaan niin kauaa mennyt. Ponit katokseen puunattavaksi ja varustettaviksi, päädyin pitkästä aikaa pintelöimäänkin, eipä ole tullut jalkoja käärittyä sitten Maikkeilun. Pallo kentälle ja otuksetkin aitojen sisään. 

Koota epäilytti. Hurjasti. Pallon liikahtaessa poni tuumasi, että tämä poika lähti nyt, ja siirtyi tarhan puolelle tuijottelemaan. Pidimme tosiaan kentän ja tarhan välillä olevan portin, jolloin ponit saivat mennä ja tulla miten halusivat. Siinan palloiltua ja siitä nameja saatuaan alkoi ruunaakin kiinnostaa, kunnes pallo liikahti kohti ja heinäkasa oli taas varsin houkutteleva. Kauaa ei Koo jaksanut taaskaan yksinään hengailla, kunnes se rohkeana ruunana käveli Minkan kanssa palloa ihmettelemään.

Ponit pallottelivat vuorotellen, Koo otti vähän rauhallisemmin...

... ja Siinan palloilu kävi jo ihan urheilusta, asiaankuuluvine venyttelyineen!

Tässä välissä vaihdoimme rooleja, ajatuksena saada Koo innostumaan palloilusta vähän enemmän. Turvalla tökkiminen ja siitä puremiseen innostaminen oli varsin helppoa, Koo kun tuppaa aina tökkimään ja varsinkin puremaan kaikkea. Hetki meni yrittäessä saada ponia kävelemään palloa päin ja pyörimmekin vastakkain milloin mihinkin suuntaan, kunnes tajusin pilkkoa tätäkin taas vähän pienempiin osiin. Ponihan osaa heilutella etujalkojaan pyynnöstä, ei muuta kuin osoitus jalkaan ja johan palloon tuli osumaa! 

Oli ihana nähdä lampun syttyvän ponin päässä, ja kuinka tyytyväisenä Koo palloa tökkikään tajuttuaan jutun juonen! Tuo tuskin tulee koskaan kirmailemaan pallon perässä häntä suorana, mutta tällaisenaankin tämä on meille kivaa tekemistä. Hullua ajatella, että jokunen vuosi sitten tuo samainen poni hyppäsi kuuhun kaikesta epämääräisestä ympäristössä, eikä ensimmäisten kauhunsekaisten ja viimeisten rennonletkeiden pallokuvien välissäkään ole kuin puoli tuntia.

Pallotuokio lopetettiin ennen kuin mielenkiinto ehti lopahtaa, loppuun otimme vielä molemmista poneista rakennekuvat. Kyllä huomaa, ettei Koo ole valitettavasti turhan paljoa viime kuukausina liikkunut...