Vaan tällä, ensimmäisellä kesälomaviikolla, poni on joutunut tekemään töitä. Ja kunnolla! Maanantaina Sohvi kävi jumppaamassa ponia, vasen puoli oli erittäin jäykkä. Aluksi pouni oli hyvinkin kevyt kädelle, mutta jouduttuaan jumpattavaksi vasempaan kierrokseen, alkoi se osoittamaan mieltään ja roikkumaan naruille. Tuon kanssa on turha tapella, joten suunta vaihdettiin oikeaan. Siinä hetki jumppailua, ja loppuverryttelyt. Takaisin tallille päästyämme otus tutkittiin perusteellisesti läpi. Ponin kaula, josta löytyi jumia etenkin vasemmalta puolelta, linimentattiin ja hierottiin, josko saataisiin jumi liikkeelle. Muuten lihaksisto tuntui ainakin näin amatöörien käpäliin ihan hyvältä.
Tiistaiksi haettiin sitten Enniltä taas lainaan hackamoret, jotka olivat lainassa myös loka(?)kuussa, mm. estekisoissa. Ohjat kiinnitettiin vain ylempiin kohtiin, mutta varaohjat varsien alle otettiin myös kentän laidalle lojumaan. Tarkoituksena siis oli saada ponia taipumaan ilman järjetöntä tappelua ja hampaiden kiristystä, koska se tekisi ponille vain ja ainoastaan hyvää. Kaula oli jo hieman parempi, mutta edelleen selvästi jumissa. Ratsailta poni oli kuulemma aivan ihanan kevyt, ja se myös vääntyi ja taipui paremmin kuin edellisenä päivänä. Ratsasteluhetki koostui lähinnä ympyrä- ja etenkin laukkatyöskentelystä. Laukka parani askel askeleelta, ja välillä poni laukkasi parikin askelta aivan mielettömän hienoa ja voimakasta laukkaa! Samoiten ravi oli hyvää, etenkin lopussa. Ihan viimeisenä, ennen loppukäyntejä, ponia vielä ylitaivutettiin hetki, että kaulan lihakset alkaisivat venymään. Tuo poni ei muuten osaa joko laukata, tai sitten en vain osaa ottaa kuvaa edustavassa vaiheessa...
Keskiviikkona kävimme Veeran ja Aatun kanssa kunnon tehotreenimaastossa. Aikaa kului parisen tuntia, sisältäen mm. 5 kilometrin loppukäynnit ja mäkitreeniä hiekkamontuilla. Maasto oli erittäin mukava, ja ponin jarrut toimivat parhaiten koskaan! (kahdet ohjat varsissa & leukaketjun renkulassa, joista vain jälkimmäiset käytössä) On se kumma, miten tuollainen minimaalinen vipuvaikutus (jos tuossa edes on?) vaikuttaa noin kovasti... Ponit treenattiin tosiaan montuilla ihan kunnolla; ensiksi pitkä mäkisuora ravissa, sitten oikeassa ja vasemmassa laukassa, ja lopuksi vielä ravissa. Viimeinen, suurin mäki kiivettiin vielä pari kertaa käynnissä -tai siis Koo suostui kävellä, Ade vain viimeisen kerran. Reissuun mahtui myös parin kilometrin montéravipätkiä ja kiitolaukkakohtia. Ponit ja kuskit tykkäsivät, pitää joku kerta ottaa ehdottomasti uusiksi!
Torstaina piti ensiksi Sohvin tulla hyppäämään ponilla, mutta erinäisistä syistä otus jäikin minun liikutettavakseni. Kävin kävelemässä ja ravailemassa kentällä parisenkymmentä minuuttia, tavoitteena saada poni kulkemaan suorana eikä oikealle taipuneena, kuten sillä yleensä on tapana.
Tänään/eilen/perjantaina sitten oli sitten se hyppypäivä. Ensiksi kunnon lämmittelyt Veeran treenatessa huomisiin/tämän päivän koulukisoihin, jonka aikana poni saatiin hyvin vetreäksi ja kuulolle. Pitkähköt välikäynnit, ja sen jälkeen aloitettiin pienen ristikon loikkiminen. Siltä edettiin ristikko-okserille, ja senkin sujuessa varsin vaivatta, kävin kokoamassa jo aiemmin kasaamamme, mutta Hannelen välillä purkaman esteen. Esteet olivat nyt Yn muodossa; jalkana pieni ja yksinkertainen pysty, sakaroina vesimatto- ja kartio-okserit. Ponilla oli jotain ongelmia. Ensiksi kartiot olivat pelottavia, ja kun niistä selvisi hengissä, olikin vesimatto TAAS syömässä pikku ponia! Loppujen lopuksi poni ylitti vesimaton 110-korkuisena, ja kartion metrisenä. Eikä yhtään pahalla tyylillä edes. Näin muuten ensimmäistä kertaa KOSKAAN ponin kylkiluut! Siis näin, tunnustellessa ne ovat tuntuneet jo jonkin aikaa. Ilmeisesti laihdutuskuuri toimii, kerrankin! Nyt on kyllä hyvä mieli, vielä kun saisi kadotetun läskin tilalle etenkin selkään ja etuosaan lihasta niin nam.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, tänään ajattelin käydä taas ravailemassa ponin paikkoja auki ja sunnuntaina tulee taas Sohvi kiusaamaan pientä poniparkaa. :(
