Tasan kaksi viikkoa sitten tein ostopäätöksen, seuraavana päivänä kuskasin Malinin länsirannikolta itäiseen etelä-Suomeen ja aloitimme toisiimme tutustumisen. Heti sunnuntaina huomasin ponilla toisessa takajalan sääressä haavan, jonka kohdalla oli tuntuva patti. Illalla Minkan ruokkiessa poneja oli jalka jo selvästi turvonnut. Laitoin pikaisesti viestiä Malinin kasvattajalle, joka sanoi, ettei tammalla ole ennen koskaan haavat turvotelleet, paitsi yksi kiinniommeltu vekki tikkauksen jälkeen. Tuskailin pitkin iltaa, kunnes kymmenen aikaan totesin, että haluan ehkä nukkua seuraavan yön paremmin kuin olin pari viikkoa nukkunut, joten hyppäsin auton rattiin ja hurautin tallille. Joo-o, turvoksissa oli, mutta muuten niin siisti koipi etten oikein keksinyt mitä sille pitäisi tehdä -ehkä kylmätä, päätin jäädä seuraamaan tilannetta. Sellainen paluu pilvilinnoista hevosenomistajaksi!
Olen päivittäin käynyt vähintään moikkaamassa tammaa, lähes aina harjaillutkin ja monesti käynyt kävelyllä tarhan ulkopuolella, yleensä pihatietä edestakaisin. Kavioiden putsaus, etenkin takajaloista, on ollut haastavaa tamman lähtiessä kävelemään saman tien kun jalka on ylhäällä. Itsehän olen tasan niin laiska ihminen, että opetan hevoseni olemaan suurinpiirtein paikallaan kaikissa perushoitotoimenpiteissä. Tällä viikolla keskiviikon ja torstain kavionpuhdistukset sujuivat jo lähes täydellisesti! Sain kaikki jalat helposti ylös ja putsattua ilman nykimisiä. Seuraavaksi pitäisi päästä pidentämään jalan ylhäälläpitoaikaa, että vuolu, joka on jo hyvinkin ajankohtainen, onnistuisi paremmin.
Viime viikon sunnuntaina kaivoin Koon vanhat valjaat esiin ajatuksenani käydä vähän ohjasajamassa pellolla. Lähempi tarkastelu osoitti, etten kyllä tasan lähde tuohon hankeen rämpimään muuta kuin taluttaen. Siispä valjaat selkään ja menoksi! Valjastus sujui kohtalaisen hyvin riimu päässä mutta naru maassa tarhassa. Malinillahan on kasvattajalla ajettu muutaman kerran, mutta vähän vajaavaisella varustuksella ja viime kerrasta on jo hyvä tovi aikaa, joten ajatuksenani on ohjasajaa ja ehkä vetää pelkkiä aisoja ennen kärryjen perään laittamista. Tokikaan meillä ei edes vielä kärryjä ole, joten tämä on osittain pakon sanelema tapakin. Valjaat puettuani ei Malin sanonut niistä mitään, siispä lähdimme suoraan pellolle. Kävelimme pellon päästä päähän, haimme ohjasajo-ohjat mukaan, viritin ne kiinni ja lähdimme pihatielle. Sitä edestakaisin muutaman kerran, viimeisellä kerralla kokeilin raviakin tallille päin. Ja ei niin mitään ongelmaa missään.
Keskiviikkona pääsin tallille heti aamusta, alunperin ajatuksenani oli vuolla molempien kaviot, mutta oli historiallisen ihana sää ja olisi ollut silkkaa typeryyttä käyttää tuollainen keli kavioiden tutkailuun. Siispä poni naruun, aitojen ulkopuolelle harjattavaksi, koira autoon odottamaan ja mars matkaan! Ensimmäistä kertaa koskaan poistuimme kotipihan ulkopuolelle. Parikymmentä metriä käveltyämme kuulin, että takaa tulee keskimääräistä isompi auto, jota odottelimme bussipysäkillä. Maitoauto hidasti hyvin vauhtiaan, tasaten samalla jatkuvasti ilmanpaineita suhahdellen, Malin nosti päänsä ylös ja pysähtyi. Hui. Hirveän hurja arabi. Seuraava auto tuli vastaan edestä, ihan järjetöntä vauhtia 50 alueella, vaan se ei aiheuttanut tammassa mitään reaktiota. Saattoi tulla ehkä joku muukin auto vielä vastaan, mutta tamma oli jo osoittanut olevansa sen verran tottunut liikenteeseen, etten huomioinut niitä enää. Pääsimme soratielle, jota hölkkäsimme hyvän tovin eteenpäin. Olin tietysti tamman mielestä aivan liian hidas, Malin nakkeli vähän niskojaan ja otti spurtteja niin pitkälle kuin annoin narua. Kellon näyttäessä aivan liian isoja lukuja käännyimme ja kuljimme samaa tietä takaisin tallille. Jälleen tuli autoja edestä ja takaa, mikään niistä ei tammaa hetkauttanut. Virtaa sen sijaan pienessä ponissa oli, ja sen se myös näytti nöpöhölkkäämällä vieressäni. Koko ajan rodunomaiseen tapaan löysällä narulla, ei ollut pienintäkään pelkoa että poni katoaa horisonttiin tai jyrää päältäni. Ja juuri siksi halusin arabin.
En voi kyllä vieläkään moittia hankintaani, uskon, että Malin on juuri sopiva persoona minulle. Eilen saimme muuten tehtyä omistajanvaihdoksen Hippokseen. Ensimmäistä kertaa koskaan olen ihan virallisesti hevosenomistaja!
