Sain nyt vihdoin roudattua Veeran ja kameran mukaani Käpylään Lassin luo, jes! Reippahasti kävelimme tuon vajaan neljän kilometrin matkan mukavassa, keväisessä säässä Käpylänperälle. Ponin kanssa puuhailu koostui lähinnä harjailusta ja pusuttelusta, koska ponilla ei ole kenkiä vaan huomattavasti ylipitkät kengättömät kaviot joiden seinämät ovat lohkeilleet, joten se ei oikein pysynyt pystyssä liukkailla autoteillä. Kävimme kuitenkin kärryttelemässä vähän matkaa autotien reunoja pitkin, mutta hyvän pohjan loputtua käännyimme takaisin tallille. Mutta ai että, tuollaisen pienen halipusiponin kun saisi Kivariinkin! Ihana, ihana pieni karvanaama. <3 Harmi vain, kun meidän yhteinen taipaleemme taitaa tulla päätökseen vuoden päästä... Tänään pitäisi selvitä, mitkä päivät ensi viikosta käyn Lusmua hoitamassa, niistä sitten lisää mikäli saan jonkun mukaani kameran kanssa. Muista paitsi tarhakuvista & seurasta kiitos
Veeralle!
Illasta kävimme Veeran kanssa ajamassa Koolla ahkio perässä. Ne aisat olisivat varsin hyvä lisä, nimittäin pidätteet eivät oikein menneet perille. Tällä kertaa poni juoksi vain kerran ahkio perässä pitkin kenttää (ja vahingoista viisaantuneena menimme tällä kertaa tosiaan kentällä!) ilman ihmisiä, ja sen jälkeen toimikin taas paremmin kuin aiemmin. Tuo on siis jo entistä edeltävällä omistajalla tajunnut, että jos perässä on jokin esine, pääsee siitä eroon juoksemalla niin kauan, että kuski lentää ja sen jälkeen irtoaa pulkka/ahkio/mikä vain. Tällä kertaa kuski ja perässä kävelevä ohjastaja jäivät kyllä matkasta, mutta ahkio ei. Poni jäikin muutaman laukkakierroksen jälkeen ravaamaan ympärillemme, että mitäs helvettiä tuo vielä on mun perässä?! Ponin pysähdyttyä Veera hyppäsi takaisin ahkioon, minä ohjaksiin, ja kävelimme puolisentoista kierrosta, ravasimme muutaman kymmenen metriä ja irroitimme ahkion perästä. Tätä pitää nyt harjoitella...
♥
Lassi-syö-käden.gif
