Kun vauvakuume iski

Kun kävin alkuvuodesta katsomassa Malinia, minulle kerrottiin, että se näyttää kiimansa hyvin selvästi, rakastaa oreja ja on varmasti helppo astuttaa. Ostotarkastuspäivänä poni oli juuri aloittanut kiimansa, mutta varsin kiva ja hyvinkäyttäytyvä. Seuraavana päivänä saavuimme Porvooseen, se kiima meni melko huomaamatta ohi. Parin viikon päästä alkoi silloisen tarhakaveriruunan naamalle ruikkiminen. Tilanne ei koskaan äitynyt tämän pahemmaksi, liekö syynä tuon ruunan täysi välinpitämättömyys kiimaista tammaa kohtaan, vai hyvin alhainen rasvaprosentti joka varmasti vaikuttaa hormonaaliseen toimintaan. Poni alkoi toukokuun alussa syödä myös Better Manners -yrttisekoitusta, joka alkuun tuntui lyhentävän kiiman kestoa.

Poni on edelleen syönyt kyseistä yrttiä aloitusannostuksella, noin desin päivässä, aina tähän kiimaan saakka. Viikko sitten ihanasta, seurallisesta ja kaikkeen mielellään osallistuvasta tuli hermoheikko huutaja, jonka päässä pyörii vain ihanat, ihanat pojat jotka odottavat tarhassa. Hyvänä päivänä saan ponin sentään laitumelta tarhan puolelle, kun se aloittaa huutelun -huonona päivänä tamma jumittaa laitumelle ja kutsuu uljasta prinssiä pelastamaan kamalan ihmisen kynsistä. Lähihistorian tallikäynnit ovatkin olleet harvinaisen mieltäylentäviä, etten sanoisi... Viime sunnuntain jälkeen emme siis ole tehneet mitään. Haavojen hoito, harjaus ja poni takaisin tarhaansa. Turha se on yrittääkään saada ponia kiinnostumaan minusta, jos sillä on vain lisääntymisaikeet päässään.

Järjetöntä, mitä yksi yö voikaan ponin ajatuksenjuoksulle tehdä. Olen useaan otteeseen katsonut peräjälkeen tämän ja edellisen postauksen videoita päätäni pyöritellen. Lauantaina uskomaton hevonen joka olisi kävellyt kanssani Kuuhun, sunnuntaina vähän muista syistä uskomaton hevonen joka olisi mieluusti lähettänyt minut Kuuhun. Malinin laumaan kuuluu useita tammojen päälle ymmärtäviä, ja kiipeäviä, ruunia, mutta yksikään ei ole osoittanut mitään kiinnostusta poniani kohtaan, pitävät varmaan niin kakarana. Kaksi ruunaa vastaavat Malinin huuteluihin, ja pikkuputte hakee tamman kainaloonsa heti kun sen tarhaan palautan -vaan niin se teki ennen kiimaakin.

Ponin seuraava kiimanhelpotusyritys on akupunktio, jota on minulle suositeltu. Yrttisekoituksensa poni saa syödä loppuun vaan uutta pussia en kyllä hae, en ole saanut ponia syömään mitään kuppiruokaa viikkoon, parina päivänä Malin on viitsinyt napsia heinää harjatessa. Se kuitenkin kerää mahaa siihen malliin, että laumansa seurassa kyllä syö. Ja käyttää väkirehuautomaattia reippaasti, parhaimmillaan 13 kertaa vuorokaudessa.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Malin (@nordicmarilyn) jakama julkaisu Heinä 13, 2019 kello 1.49 PDT

Jatkoa seuraa kunhan poni on leikkinyt neulatyynyä... Niin, ja mitä siihen orien rakastamiseen tulee, ponille kelpaavat vain kiltit pojat. Tallin suomenhevosori on iskenyt silmänsä pieneen arabialaiseen, vaan arabiponi juoksee vauhdilla kyseisen herran ohi -ihan liian raju tyyppi Malinille.

Toinen kerta maneesissa

Malin alkaa nyt olla siinä kunnossa, että sen kanssa voi taas jotain arkihommien opettelua ihmeempääkin touhuta. Malinhan on ollut aivan liian laiha, ja kun rasvaprosentti 0 yhdistetään lähes olemattomiin lihaksiin näytti poni hirveältä, eikä oikein tehnyt mieli kuluttaa ensimmäistäkään ylimääräistä kaloria siitä pois. Malin elää nyt lähestulkoon pelkällä heinällä (heinäbuffetit ovat avoinna 8 kertaa päivässä 25-30 minuutin ajan) ja laidunruoholla (laitumen portti on auki muutaman tunnin päivässä, lisäksi saa automaatista 50 grammaa kivennäistä, 50 grammaa proteiinia ja 100 grammaa kauraa. Näitä nostetaan pikkuhiljaa.), mutta on silti saanut kylkiin jo vähän täytettä, jee! Vielä on tekemistä, läskiä poniin näyttää tulevan hyvällä heinällä helposti vaan vielä kun saisimme poniin lihaksistakin pyöreyttä.

  Nin, ja viikko sitten Malin raapi vasemman takajalkansa niin kivasti auki, että kulunut viikko on käytetty ahkeraan letkutukseen, putsaukseen ja rasvaukseen. Nyt jalka on jo sillä mallilla, että jee, lähdimme maneesiin!

Ja tosiaan tarvitsee ihan lähteä tallista parinkymmenen metrin päähän. Ah, mitä luksusta. Varustin ponin suitsilla ja valjailla, ohjat otin nippuna mukaan ja poni taluttui narulla maneesiin. Korjasimme maneesin sisällä olevilla välineillä ovelle jätetyn kakkakasan kottikärryihin, siinä tiimellyksessä poni talloi narunsa päälle ja sai pienen apua mitä just tapahtu -paniikin nykäisten pään ylös. Auts. Malin on oppinut erittäin hyvin riimun kanssa, että pitää laskea pää ja nostaa jalkaa, eikä poni sekuntiakaan riuhtonut vastaan nytkään vaan nosti jalkansa ylös. Näytti siltä, että selvisimme säikähdyksellä, joten ei kun takaisin maneesiin. Kiersimme pari kertaa uraa pitkin ympäri, kiinnitin ohjat ja jatkoin ohjasajaen. Jälkikäteen ajateltuna yritin ehkä vaatia ponilta tänään liikoja, kun kokeilin asetuksia ja taivutuksia -ponillahan ei ole pariin kuukauteen ollut valjaita niskassa, ja kyseessä oli tosiaan toinen kerta maneesissa. Jotain pientä sinne päin taivutusta saimme kuitenkin aikaan, vaikka olisimme voineet tyytyä pelkkään rentoon uran kiertämiseen. Ratti toimi, sain pienillä avuilla vaihdettua suuntaa ja käännettyä maneesin poikki milloin halusin. Kaasu ei toiminut ihan niin hyvin, ponia sai aika paljon kannustaa eteenpäin. Jarrut sen sijaan toimivat ihan hyvin. Otimme vähän ravia ja käyntiä molempiin suuntiin, koko sessio kesti ehkä kymmenisen minuuttia. Irrotin ohjat ja kävimme keräämässä kakkakasan talteen.

Testasimme vielä lopuksi ihan uutta juttua, selkäännousuharjoituksia. Malinin kyydissähän on istuttu kasvattajalla ollessaan, eli viimeksi puolisen vuotta sitten. Minä haluan, että poni oppii ensinnäkin hakeutumaan jakkaralle oikeaan selkäännousukohtaan, mutta ennen kaikkea kantamaan itseään oikein ja kokoamaan, ennen kuin kiipeän painoksi. Niin, ja lihaskunnon pitää olla huomattavasti nykyistä parempi. Voi siis olla, että ratsaudun ponini kyytiin ensi vuonna, tai ehkä parin-kolmen vuoden päästä. Saa nähdä, meillä ei ole mikään kiire -ja lähitulevaisuuden varsinaiset valmentautumis- ja kilpailutavoitteet ovat valjakkoajossa. Minulla ei ollut mitään nameja mukana, mutta Malinille rapsutuskin on ihan ok palkkio. Niitä se saa tosin jatkuvasti ja vähän kaikilta, joten ensi kerralle pitää ottaa jotain taskuntäytettäkin mukaan. Poni suoriutui mielestäni varsin mallikkaasti, vaikka olimme jännemmässä päässä peilien luona.

Malin on kotiutunut hurjaa vauhtia, ja tottunut kaikkeen, mihin isolla tallilla eläessään joutuu tottumaan. Pesupaikalla ensimmäistä kertaa, eli viime sunnuntaina, käydessämme ei sormet riittäneet stressikakkojen määrään. Eilen ja tänään selvisimme ilman ensimmäistäkään palleroa. Sama oli maneesissa, viimeksi sain juosta koko ajan talikko kourassa, tänään keräsimme yhden kasan, joka sekin oli ihan normaali kakkahätäläjä. Poni ei myöskään ole enää väsynyt, vaan hyvinkin pirteä oma itsensä. Se on jo tovin kertonut minulle, ettei halua mennä jo nyt tarhaan, vaan haluaa tekemään jotain. Ihan sama mitä, jotain! Eräänä iltana kävimme pellolla pienen seikkailu- ja syöttelyreissun, tänään tosiaan maneesissa, ja jo mennään huomattavasti pienemmällä vastahakoisuudella takaisin laumaan. Lauma on ottanut Malinin hyvin vastaan, sillä on edelleen suurimpana ihailijana porukan pienin suomenhevonen, ne ovatkin kunnon majakka ja perävaunu -duo, mutta myös alkuun Maltsun laumasta kaukana pitänyt friisiläisruuna on sulattanut sydämensä pienelle tammalle täysin. Malin on myös oppinut käyttämään ruokinta-automaattia erittäin hyvin, eilen kävin lähettämässä ponin syömään ennen kotiinlähtöäni, vaan koneesta ei tippunut murustakaan evästä -Malin oli siis käynyt hakemassa evästä juuri ennen tallille tuloani.

Vetomassa, omamassa, todellinen massa... Täh?

Olen törmännyt samoihin kysymyksiin samasta aiheesta niin useasti eri Facebook-ryhmissä (ja eräällä anonyymilla ruskealla foorumilla) että päätin kirjoittaa koko roskan pitkästi, mutta toivottavasti ymmärrettävästi ylös. Että millä kortilla saat kuljettaa millaista yhdistelmää, ja saako tällä autolla vetää tätä traileria.

Koo 22.6.2017 ja Malin 8.3.2019 trailereissa

Otetaan ensiksi termit haltuun. Omamassa on auton tai trailerin massa ilman ihmisiä, eläimiä, matkatavaroita tai kuivikepuruja -siis täysin tyhjä kulkuneuvo. Rekisteröity kokonaismassa kertoo, miten paljon auto tai traileri saa enimmillään painaa lastattuna. Nämä molemmat massat löydät rekisteriotteista tai esimerkiksi Traficomin sivuilta. Todellinen kokonaismassa taas on auton tai trailerin omamassa plus kaikki mitä kulkuneuvoon on sillä hetkellä lastattu.

Oman autoni massat Traficomin sivuilta. Kyseessä ei ole missään nimessä vetoauto, vaan järkevä käyttöauto 40 tuhannelle kilometrille vuodessa, jolla voi myös silloin tällöin vetää hevosta.

Taloutemme ei-todellakaan-vetoauton kokonais- (F.1) ja vetomassat (O.1) rekisteriotteesta.

Trailerin ja vetoauton rekisteröidyt kokonaismassat yhteen laskemalla saat selville, tarvitsetko yhdistelmän kuljettamiseen henkilöautoyhdistelmä, eli BE-kortin, ”pikku-E”, vai riittääkö pelkkä henkilöauton kuljettamiseen oikeuttava B-ajokortti. Rajahan on 3500 kiloa. (Korkeintaan 750-kiloista jarrutonta peräkärryä saa vetää B-kortilla henkilöautolla, vaikka yhdistelmän kokonaismassa ylittäisi 3500kg. En kuitenkaan tämän enempää kirjoita jarruttomista, koska sellaisella ei kukaan kuljeta hevosta. Tai jos kuljettaa, lopeta se heti.) Eli, jos sinulla on auto jonka rekisteröity kokonaismassa on 2000 kiloa (tyypillinen isohkon farmariauton massa) ja traileri, jonka rekisteröity kokonaismassa on niinikään 2000 kiloa (tyypillinen kahden hevosen kaksiakselinen traileri), tarvitset BE-kirjaimet ajokorttiisi vaikka traileri olisi tyhjä. B-kortillisena ajo-oikeutesi rajoittuu 3500 kilon yhdistelmään, ja tämä lasketaan aina tuon rekisteröidyn kokonaismassan mukaan. Tuolla samalla 2000 kilon farkulla saat kuitenkin vetää pelkällä B-ajoluvalla ns. 1,5 hevosen traileria, joka on rekisteröity korkeintaan 1500 kilon kokonaismassalle. B-kortilla BE-ajoluvan vaativan yhdistelmän ajamisesta ja siitä kiinni jääneenä tulee rikosnimikkeeksi ajoneuvon kuljettaminen ilman ajolupaa, eli on siis lain mukaan sama, kuin jos ajaisit linja-autoa ilman D-korttia.

BMW 320d E91 ja Ifor Williams Hb403 -hevostraileri. Auton kokonaismassa 2045kg, 

trailerin kokonaismassa 1300kg = 3345kg = saat ajaa yhdistelmää B-kortilla.

Kun olet selvittänyt rekisteröidyistä kokonaismassoista millaista yhdistelmää saat kuljettaa, selvitätkin seuraavaksi todellisista massoista, saatko vetää autollasi suunnitelmissa ollutta traileria. Tähän tarvitset tiedon auton vetomassasta (löytyy niinikään rekisteriotteesta), trailerin omamassasta sekä lastattavan tuotteen (hevosen/hevosten + heinien ym) massat. Mikäli autollasi saa vetää 1500 kiloa ja trailerisi painaa 700 kiloa, jää kuormalle 800 kiloa, joka vastaa kahta isohkoa ponia tai yhtä pienehköä hevosta + shetlanninponia tai yhtä isoa hevosta. Trailerin kokonaismassalla ei siis ole mitään väliä tässä tilanteessa -vaikka auton maksimi vetomassa olisi 1500 kiloa, saa sillä vetää 2000 kiloon rekisteröityä traileria. Tällaisissa tilanteissa olen kuullut joidenkin poliisien sakottaneen ylikuormasta, mutta kyseessä on ollut asiaan perehtymätön virkamies. Mikäli olet saamassa sakkoja trailerin kokonaismassan ollessa suurempi kuin auton vetomassa (olettaen, että sinulla on ajolupa kyseiseen yhdistelmään), on sinulla oikeus vaatia poliisi todistamaan ylikuormaus punnitsemalla traileri. Sakkoja tästä ei siis pidä hyväksyä.

BMW 320d E91 & Christin kahden hevosen traileri. Auton kokonaismassa 2045kg, trailerin 

kokonaismassa 2000kg. Tarvitset yhdistelmään BE-ajoluvan. Auton vetomassa 1600kg, trailerin 

omamassa 750kg. Tähän yhdistelmään saat siis lastata 850 kilon edestä hevosta.

Huomaa kuitenkin, että et saa koskaan trailerin todellisella kokonaismassalla ylittää auton vetomassaa tai trailerin kantavuutta! Jos käytössäsi on 1,5 hevosen traileri, jonka kokonaismassa on 1300kg ja trailerin omamassa vie siitä 767kg (massat otettu eräästä Ifor Williams Hb403 -trailerista) saa sillä kuljettaa vain 533 kiloa painavaa hevosta. Tai jos käytössäsi on lava-auto 3000 kilon vetomassalla ja kahden hevosen traileri 2000 kilon kantavuudella, saa traileri painaa lastattuna korkeintaan tuon 2000 kiloa, vaikka auto vetäisi painavempaakin lastia.

Yo. esimerkin 1,5 hevosen Ifor Williams. Et siis voi kuljettaa tällä trailerilla isoa hevosta, koska traileri on rekisteröity melko pienelle kokonaismassalle. Tämänkin trailerin saisi rekisteröityä lähelle kahta tonnia, jolloin kyytiin voisi laittaa suuren työhevosenkin. mutta siinä tapauksessa sama yhdistelmä vaatisi BE-ajoluvan.

Allekirjoittaneen suositus on, että jokainen hevosia edes jotenkuten säännöllisesti kuljettava hankkii itselleen BE-kortin ja ihan vähintään 1500 kiloa vetävän auton. Sillä saat yhden ratsurotuisen hevosen laillisesti kuljetettua lähes millä vain 1, 1,5 tai kahden hevosen trailerilla.

Tekstin kirjoittaja on koulutukseltaan raskaan yhdistelmäajoneuvon kuljettaja ja käyttänyt tekstissä hyväkseen Finlexin, Traficomin ja Ajokortti-infon sivuja, sekä kuljetusalan ammattipätevyyskoulutusta. Liikenneviraston sivuilta löydät myös vastaukset kysymyksiin tästä ja tästä. Tekstiä on täysin sallittua jakaa, mikäli joku bongaa keskustelun aiheesta, ja siellä yritetään jakaa väärää tietoa. Niin, ja toisin kuin usein luullaan, C-kirjain kortissa ei anna minkään sortin valtuuksia kuljettaa yhtään sen painavempaa yhdistelmää kuin pelkkä B-kirjainkaan. CE-ajoluvan hankkiessasi saat kuitenkin oikeuden ajaa myös BE- ja C1E-yhdistelmiä, ja se olikin suurin syy sille, että minusta tuli yhdistelmäajoneuvonkuljettaja eikä kuorma-autonkuljettaja.

Aktiivilaumalainen

Malinin ensimmäinen viikko meni tutustellessa aidan yli uusiin hevostovereihin. Ja ihan järkyttävässä kiimassa... Joka päivä se pääsi myös pikkutarhastaan ulos muutamaksi tunniksi, kun lauma laidunsi laitumella. Tutustuminen meni niin minun kuin tallinomistajankin mielestä varsin hyvin, ja tamma olisi ollut valmis samoihin aitoihin jo muutaman päivän päästä. Päätimme kuitenkin odottaa, josko pahin hor... kiimailu loppuisi. Malinin ensimmäisenä PR-viikonloppuna pääsin tallille portit auki -aikaan, joten pääsimme seikkailulle tarhan ulkopuolelle. Lauantaina kävimme kurkkaamassa maneesia, jossa poni sai kulkea vapaana. Peili oli niin ihmeellinen kapistus, ettei mikään muu saanut ponin huomiota. Sitä piti palata tuijottelemaan uudestaan ja uudestaan. Luulen, että Malin unohtaa peilin olemassaolon kunhan sillä on jotain muuta mihin keskittyä -tai vähintäänkin tottuu heijastukseen kun tarpeeksi maneesissa pyörimme. Muuten poni oli superreipas, ei epäröinyt kävellä pimeään maneesiin kapeahkosta oviaukosta, eikä kadonnut horisonttiin kun tuuli heilutteli ovia.

Sunnuntaina kurkkasimme puolestaan miltä kenttä näyttää. Ponilla oli selvästi jo kamala läheisyydenkaipuu, niin hellästi se hörisi kaikille kentän vieressä tarhaaville. Moi, oon Malin, oisitko mun kaveri? Kenttä ei sen ihmeempi paikka ollut, joten kävimme vielä mutkan tallissa ja pesupaikalla syömässä päärynän. Kaikki oli ihan ok, ei tarvinnut valojakaan laittaa.

Keskiviikkona koitti suuri päivä, kun pieni poni siirtyi lauma-asukiksi. En itse päässyt paikalle kuin vasta illalla, tunteja yhdistämisen jälkeen, mutta meno oli ollut hyvin... aktiivista. Kuivuneet hikijäljet näkyi useammassa hevosessa, myös Malinissa. Kaikki oli kuitenkin mennyt mitä mahtavimmin, Malinia syrjittiin lähes kaikkien toimesta, mutta oli se kerännyt ympärilleen pienemmän ja suuremman henkivartijan, suomenhevosruunia molemmat. 

Pienempi putte on maailman hellyyttävin otus. Eräs ilta laumaa seuratessani heinäautomaattien ollessa auki Malin seisoi yksinään pihaton edessä, kaukana kaikista heinäautomaateista ja samalla muista hevosista. Pikkuputte tuli yläautomaateilta ravaten alas, kierteli hetken, kunnes bongasi yksinäisen ponin. Putte kävi kohteliaasti kysymässä, että tuletko kanssani syömään, josta juuri hoitotoimista heinäkasan ääreltä palannut Malin kieltäytyi. Putte kysäisi vielä toisen kerran, että mennäänkö syömään, saaden jälleen saman vastauksen. Putte luovutti, otti tamman kainaloonsa ja ponit kävelivät rinta rinnan pihaton varjoon hengailemaan. Olisipa jokaisella, niin hevosella kuin kaikilla muillakin elollisilla, pikkuputen kaltainen ystävä!

Laumaelämää on kestänyt nyt lähes viikon ajan, ponille on tullut kolme pienenpientä uutta karvatonta aluetta. Siinä kaikki. Tietääkseni muutkin hevoset ovat säilyneet vammoitta, ja lauma on asettunut jo hyvin aloilleen. Malin ei edelleenkään hengaa tarhassa hirveän lähellä muita hevosia kuin puttehenkivartijoitaan, mutta laitumella on jo alkanut hakeutua lähemmäs. Malin osaa myös sanoa törttöileville hevosille kiltisti mutta napakasti vastaan -jos joku ajattaa turhan päiten, poni pompauttaa takapäätään ilmaan ja ajattaminen lakkaa siihen. En voisi olla tyytyväisempi päätökseen! Malin on toki ollut melko väsynyt enkä ole siksi siltä mitään vaatinut, (meidän päivittäiset yhteiset toimet koostuvat harjauksesta ja syömisestä) eikä se varmasti saa vielä syötyä koko 25-30 minuutin aikaa kun automaatit ovat auki, mutta uskon, että poni löytää nopeasti paikkansa ja kotiutuu kunnolla. Vielä pitäisi letittää ponille siru harjaan ja totuttaa se väkirehuautomaattiin.

Pieni poni preerialla

Touko-kesäkuun ponikulut + 4 kuukauden kulut

Aloitetaan ihan perinteisellä listauksella, en usko että tässä on mitään seliteltävän tai läpikäymisen arvoista. Paitsi että tuo maali oli vaunujen aisojen paikkamaalaukseen, lakka löytyi maalauspaikasta omasta takaa.

Toukokuu
- Racing Biotin 1,2kg 15€
- talikonterä hajoamaton 22,90€
- talikonvarsi 11,50€
- rypsiöljy 10l 25,90€
- ^ pumppu 7,90€
- Chia de Gracia E-vitamiini 200ml 29,90€
- Better Manners yrtit 1kg 23,20€
- tallivuokra 100€
- kolmipala oliivikuolain 20€
- 2 turvepaalia 25,80€
- heinäosuus 86€
- Horse Guard kärpäshuppu 22,50€
- Hööksin heinäverkko 17,50€
----------
- 408,20€

Kesäkuu
- musta spraymaali 9,90€
- litran kauha 3,60€
- kumisuka 2,90€
- juoksutusliina 12,90€
- juoksutusdelta 5,90€
- Asept haavasuihke 3,90€
- Helosan 100g 4,50€
- Borstiq harja 13,90€
- kaviokoukku 1,90€
- Showsheen shampoo 12,90€
- pesuharja 3,90€
- Showsheen suihke 16,90€
- Dr. Repel 31,95€
- tallivuokra 100€
- raspaus + rokotus 166,04€
- trailerivuokra 65€
- jouhiharja 5,90€
- kaviokoukku 1,90€
- Prestige Panarea -suitset 166,90€
- puolen kuun aktiivitallivuokra 275€
----------
- 905,79€

Maalis-kesäkuu
Malin 4500€
Tallivuokrat 675€
Ruoka + kuivike 545,48€
Tallitarvikkeet 139,63€
Eläinlääkäri 572,81€
Trailerivuokrat 195€
Varusteet 2297,05€
Muut 125,4€
- 9050,47€

Siinä se on, dieseleitä ja hakumatkan muita kuluja (ja joitain porkkanoita sekä päärynöitä) lukuunottamatta Malinin omistamisen aikana poniin käyttämäni summa. Kuukausille jaettuna 2262,62€, joka on aika tarkalleen keskimääräinen bruttopalkkani näin 8-16 arkipäiväkuorma-autonkuljettajana. Voin siis ihan rehellisesti sanoa, että poniin menee kaikki rahat. Toki onneksi, tai ainakin toivottavasti, jatkossa kulut ovat, hmmh, inhimillisemmät, kun sekä hevonen että valtaosa sen varusteista on nyt hankittu. Ja jos tästä summasta vähentäisi Malinin ostosumman, ei kuukausittaiseksi menoksi kirjata kuin 1137,62€.

Itsehän en tehnyt kuten suositellaan, eli laittanut vähintään vuoden ajan joka kuukausi tallivuokran verran rahaa säästöön, ja suhteellisen extempore ostokseni tapahtuikin puolisentoista kuukautta tammikuisen päätökseni kesällä en ole enää hevoseton jälkeen. Tosin omassa tapauksessani tuo kuukausittainen syrjäänsiirretty tallivuokra olisi ollut kolmensadan luokkaa ponini asuessa nyt 550 euron tallipaikalla -maksan tällä hetkellä kovempaa hintaa kuin ikinä olin ajatellut hevosenpidosta maksavani. Paperille kuluja tuloista vähennellessäni budjetoin poninpitoon 500 euroa kuussa, 6 000 euroa vuodessa, joka sisältäisi kaiken normaalin ja arkisen, varustehankintoineen. Vuodesta ja tallipaikasta riippuen puolitoista- tai jopa kaksinkertainen summa siihen verrattuna, mitä Koon elättäminen vuodessa kustansi! En olisi vienyt Malinia nykyiselle tallilleen, ellei minulla olisi ollut takanani huolestunutta ihmistä, joka halusi meidät pois edelliseltä, ja lupautui turvaamaan selustani myös taloudellisesti. Niin, ja itse asiassa tuosta puoli-ilmaisesta kimppahoitotallipaikasta kasaantuikin kaikkine kuluineen kuukaudessa kalliimpi asuinjärjestely, kuin Koon viimeisestä täysihoitopihattopaikasta paremmalla pihatolla. Maksan tässä elämäntilanteessa mieluusti pari sataa lisää siitä, että voin käyttää kaiken hevoseen liikenevän aikani siihen hevoseen, enkä päivittäisiin hoitorutiineihin tai heinänhakureissuihin. Nyt minun ei myöskään tarvitse hankkia traileria eikä parempaa vetoautoa kun kenttä ja maneesi estekalustoineen ja valmentajineen löytyy samasta pihasta, eli muuttohan oli pelkkää säästöä!

Paitsi että kamerani hajosi viikko ponin muuton jälkeen, tietenkin nyt, kun sille alkaisi oikeasti olemaan käyttöä! Ja autoni reistailee, mutta saa luvan kuljettaa kiltisti ihan vähintään veronpalautuksiin saakka. Minä aloitin juuri heinäkuun työputken, tavoitteena on kerätä vähintään 60 tuntia viikkoon -tämä viikko alkoi hyvin 13 tunnin työvuorolla, ja lupauduinpa lauantaillekin töihin kellon ympäri. Poni saa siis jatkaa lomailuaan, vastahan se on pari kuukautta lähinnä vain ollut ja koittanut pitää lihaa luiden päällä.