Mitä olen oikeasti viimeajat tehnyt?
Onnistunut. Saanut Sähikäisen kulkemaan liinassa haluamassani askellajissa ja temmossa, eikä tamma saanut ainoatakaan pömeliä.
Näkynyt. Heijastinten lisäksi olen poneineni saanut aikaan hyväntuulista keskustelua kanssaliikkujien kanssa -milloin kysellään "ravurini" sukua, milloin ruunani tiineydestä, ja milloin ihastellaan pyöreää, karvaista karavaaniani.
Tajunnut, että antamalla Koolle vaaleaa leipää, Maila ei himoitse hitaamman syöjän herkkua.
Nauttinut Koon seurasta ja...
Maastoillut pitkästä aikaa pelkän kaulanarun kera.
Ihaillut lumisia maisemia ja tallettanut jokaisen yksityiskohdan putesta verkkokalvoilleni.
Ottanut Koon mukaan kävelyille. (ja käyttänyt DDn naruriimua!)
Päästänyt Sandran irroittelemaan niin lujaa kuin tikkujaloillaan eteenpäin pääsee!
Arvostanut jokaista hetkeä ponien kanssa enemmän kuin aikoihin. Herännyt joka aamu puoli seitsemältä. Tykännyt karsinansiivousterapiasta. Seurannut poikien laumaa ja ponini nuorentumista kolmivuotiaan tasolle. Sekä kuunnellut joululauluja.
Mikäli perinteisestä aattopäivän joulukuvauksista ei tule mitään, tämä jää tämän vuoden jouluhenkisimmäksi postaukseksi. Haluankin toivottaa jokaiselle tätä lukevalle hyvää joulua. Muistakaa rauhoittua, olla normaaliakin enemmän hetkessä ja viettää aikaa tärkeimpienne kanssa -tai ainakin nauttia lomasta, keille nyt sellainen onni on suotu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.