Uusi, aktiivinen elämä

Blogin päivittäminen on hieman jäänyt -eipä tässä ole ihan hirveästi kerrottavaa ollut viimeisen... no, ainakaan puolentoista kuukauden ajalta. Malinin arki on koostunut lähinnä syömisestä, vähän harjailusta ja toisinaan olemme käyneet kävelyillä. Helatorstaita edeltävänä päivänä Malinia kävi hammaslääkäri, jonka rauhotteet eivät meinanneet tehota poniin millään. Kaksi ensimmäistä annosta saivat jalat huteriksi vaan edelleen tamma oli tutkimassa ihan kaikkea mahdollista, vasta kolmannesta rauhoittui pääkin. Hampaissa oli pientä sanomista siellä ja täällä, lähinnä johtuen hampaiden vaihtumisesta -vaihtuneet hampaat ovat maitohampaita pienemmät, joka aiheuttaa diastemoja.

Huhtikuun lopulla, 23. päivä tarkalleen ottaen, oli sen verran spesiaali tapahtuma että se ansaitsee oman kappaleensa tähän kuulumisten sarjaan. Ajoin nimittäin ensimmäistä kertaa omalla ponillani. Kahden turvanaisen (superiso kiitos Kaisalle ankkuroinnista!) avustamina kiersimme hyvän tovin peltoa ympäri. Ihan ongelmitta ei tästä selvitty, joskin molemmat härdellit olivat täysin ihmisten aiheuttamia -ensin Malin säikähti toisen turvanaisen karjaisua, ja kaiken päätimme niinkin fiksusti, että ajattelin työntää vaunut ponin ympäriltä pelkän aisojen nostamisen sijaan. Enpä tietenkään nostanut aisoja tarpeeksi ylös, joten ne tökkäsivät ponin kankkuja ja siitä saatiin toinen syy sinkoamiselle. Soimasin itseäni loppukuun, mutta tämän jälkeiset aisoihin peruuttamiset sujuivat alkua paremmin. Siihen päättyi se treenikerta, ja se jäikin kaikennäköisten syiden ja esteiden myötä viimeiseksi ajeluksi toistaiseksi. Vaunut haimme helatorstaina pellolta säiden armoilta suojaan, sekä jarru- ja ruostefiksaukseen.

Tämän kuun alussa soitin PR-tallille kyselläkseni vapaata paikkaa aktiivitallista. Sellainen löytyi, joten kurvasin vielä samana iltana katselemaan tiluksia. Karsinatalli sekä yhteiset tilat, (eli maneesi, kenttä ja pellot) ovat hyvinkin tuttuja, sillä minulla oli viime- sekä toissatalven puoliylläpidossa tuttuni arabiristeytysruuna juurikin PR'llä. Aktiivitalli laumoineen ja tiluksineen vaikutti juuri sopivalta hyvin aktiiviselle Malinille, joten varasin paikan ja ilmoitin silloiselle tallille, että Malin lähtee loppukuusta, aikaisintaan 25. päivä. Imperfektimuodoista ja postauksen otsikosta voinee päätellä, että Malin muuttikin hieman ajateltua aikaisemmin. Sain nimittäin eilen illalla viestin, että Malinin kaveri, ainoa hevonen tontilla, on myyty ja se haetaan seuraavana päivänä, eli tänään. Eipä siinä auttanut kuin ottaa puhelin käteen ja kysyä aktiivitallielämän aikaistusta. Onnekseni se onnistui, ja löysin pika-aikatauluun trailerinkin tunnin sisällä viestistä.

Meille muutti kolmisen viikkoa sitten vasemmanpuoleisen kuvan pikkupuudeli, 

Pingu, josta on kuoriutunut jo varsin pätevä tallikoira.

Huonosti nukutun yön jälkeen BMW starttasi kohti huoltoasemaa kopinhakuun, siitä kurvaus ponin luo, jossa kannoimme varusteet autoon ja nappasin ponin tarhasta kohti traileria. Lastaus oli kohtuullinen, ensimmäisellä kerralla poni jäi seisomaan sillalle eikä paineistuksella edestä eikä takaa ollut vaikutusta. Peruutus pois sillalta, uusi yritys, ja Malin marssi reippaasti kyytiin. Takapressun alasveto oli melkoisen hurjaa, mutta Maltsu tyytyi vain steppailemaan paikallaan. Lyhyt, parinkymmenen minuutin matka sujui mukavasti, perillä meitä tosin odotti hieman hikinen hevonen saunassa -joku urpo oli kiireaikataulussaan unohtanut avata ponille luukkuja, kääk! Malin oli kuitenkin hyvässä hapessa ja katseli uteliaana, että minne päädyimme tällä kertaa. Poni ulos kopista, kävelimme parkkipaikalla hetken, kiertelimme vähän tonttia vihreää napsien ja apumiehen avustuksella huuhdoimme pahimmat hiet pois. Löysimme tallista tallinomistajan, jonka johdolla veimme Malinin yhteen karsinatallin tarhoista. Poni oli siellä heti kuin kotonaan, moikkaili naapuritarhojen hevosia ja katseli ympärilleen -pieni metsäponi tuskin on elämänsä aikana nähnyt niin montaa hevosta, kuin se nyt näki pelkällä yhdellä vilkaisulla! Vein tavarat paikoilleen, hevoset saivat aamupäiväheinät ja tovin kuluttua Malin siirrettiin aktiivitallin totuttelualueelle. Malinilla on nyt toivottavasti viikon ajan oma pieni yksiönsä aktiivitallin tarhan keskellä, yksiö koostuu umpiseinäisestä karsinasta ja pienestä ulkoilualuesta, josta Malin pääsee tutustumaan tuleviin laumakavereihinsa turvallisesti aitojen yli. Päivisin muiden hevosten mennessä muutamaksi tunniksi laitumelle Malinkin siirretään totuttelualuetta ympäröivään pieneen laitumeen ahmimaan tuoretta ruohoa. Yleensä aktiivitalliin otetaan aina kaksi hevosta kerrallaan, totuttelualue kun koostuu kahdesta yksiöstä, mutta tällä aikataululla ei kuitenkaan jostain kumman syystä saatu toista uutta hevosta talliin. Malin siirtyy siis valmiiseen laumaan yksin, mutta uskon tuollaisen nuoren ja fiksun hevosen sujahtavan hyvin joukkoon.

Olen hyvin innoissani, tuonne hevosen vieminen on ollut jo pitkään paras mahdollinen vaihtoehtoni. (Paras vaihtoehto olisi tietenkin saada Malin kavereineen omaan pihaan, mutta näin vuokrayksiössä yhdeksän neliön pihalla asuessa se ei ole millään tavalla mahdollinen vaihtoehto.) Toivon näkeväni muutaman kuukauden päästä Malinin, jolla on enemmän lihaksia ja vähemmän puremisjälkiä. Ja odotan niin, että pääsen ajamaan ponilla säännöllisesti! Ja pesemään sen! Ja irtohypyttämään! Ja maastakäsittelemään! Ja poni pääsee juoksemaan lu-jaa aina halutessaan tarhassa ja tarvittaessa vien sen maneesiinkin kirmaamaan.

Tähän väliin lienee taas hyvä hetki muistutella Malinin Instagram-tilistä, jota seuraamalla pysyy paremmin ja enemmän reaaliajassa kärryillä mitä meille kuuluu, jos sellainen satunnaisia blogitekstejä enemmän kiinnostaa! @nordicmarilyn