Annica Hirvi kävi tänään raspaamassa Koon, edellisen ja ensimmäisen kerran hän vieraili ponin luona syyskuussa. Syksyn raportti kuului näin: "Normaali purenta. Ensimmäiset poskihampaat kaikissa leuoissa melko sileät purupinnalta, tämä on normaalia ikääntymiseen liittyvää muutosta. Useissa poskihampaissa oli lievää kariesta joka ei tällä hetkellä vaadi toimenpiteitä. Piikkejä oli paljon ja ne raspattiin."
Tällä kertaa poni ei ollut osoittanut hankalien hampaiden merkkejä, (syksyllä ruuna tiputteli heinäklönttejä suustaan ja kovien namien tai suurien porkkanoiden syöminen oli toisinaan hidasta) joten piikkitilanteen osalta olin suhteellisen luottavainen. Eikä se paha ollutkaan ollenkaan, mutta muu hammastilanne kohotti kyllä taas ahdistuksen kohtalaiseksi. Viime kerralla en saanut hammaskarttaa niiden loputtua aiemmin, tänään sain katseltavaksi piirrokset ponin leegoista ja niiden piikeistä ynnä muista ongelmista.
"Ensimmäiset poskihampaat kuluneet, 306 ja 406 juuren haarat melkein erillään. 208-9 hyvin pieni diastema josta poistettiin vähän rehua. Viimeisessä alaposkihampaassa vasemmalla iso koukku ylöspäin. Melko paljon piikkejä jotka raspattiin. Lievää kariesta useassa poskihampaassa."
Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että Koo ei etummaisilla poskihampaillaan kykene enää jauhamaan ruokaa. Onneksi viidessä peremmässä on vielä kulutuspintaa joksikin aikaa. Seuraavan kerran tarkastetaan taas syksyllä. Voin myöntää, että ruoskin itseäni, kun vuosia, yhdeksän ja puoli vuotta itse asiassa, ponin hampaita katseli kuka sattuu milloin sattuu. Aina tuomiona oli "joo vähän piikkejä, katotaan joskus uudestaan", nyt en voi olla miettimättä että olisiko ponilla purukalustoa pidemmäksi aikaa jos sen leegoista olisi huolehtinut hampaita oikeasti ajan kanssa opiskellut lääkäri. No mutta, monttutuomiota ei vielä(kään) tullut, toivotaan ponin jyrsivän ruokansa hampaita säästävästi. Poni ei tipahtanutkaan odottamallamme tavalla pienestä rauhoittavapiikistään, mutta sai varsin hereillä olevanakin kovasti kehuja käytöksestään. Ja Jessin Nestan vanha punamusta nahkariimu aiheutti kovasti ihailua! Ei-niin-känniponi pääsi vielä köpöttelemään hetkeksi kunnes uskalsin laskea ruunan takaisin tarhaan syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.