Koo pieni maastomopo

Viime aikoina poni on kyllä ollut se, jonka luota on lähtenyt aina hymy korvissa ja ties mitä rakkauslauluja hoilaillen. Ei haitannut eilenkään useamman kilometrin kävely bussipysäkille vaikka vettä tuli vaakasuoraan, ihan ihmeellinen voima pienellä ponilla.

Iihahaa ystävät!

Viime sunnuntaina kiertelimme peltotietä Siinan kotitallin, takaisin tullessa varsa ja Minka tulivatkin vastaan. Alkumatkasta poni oli superreipas, peltotielle päästyämme olisi halunnut laukata mutta veti herneen nenään kun kielsin hauskanpidon, ja tajuttuaan ettei Siina lähdekään mukaamme päätti, ettei muuten liiku enää metriäkään poispäin. Neuvottelujen jälkeen matka jatkui, eikä autoteille päästyämme stoppailuja enää esiintynyt. Lyhyen lenkin heitettyämme kuvailin ponia, jotka nyt kuvittavat tätä postausta.

Torstaina kävimme Minkan kanssa hoitamassa ponit, ensiksi Siinan harjailun ja ruokkimisen merkeissä ja sen jälkeen Koon. Poni pääsi kentälle juoksemaan ja esittelikin sellaisia koikkaloikkia, laukkapyrähdyksiä ja ninjapotkuja ettei sen uskoisi kääntyvän parikymppiseksi. 

Perjantaina en alkuun tiennyt ollenkaan mihin ponin kanssa ryhtyisimme, mutta hyvän tovin satulahuoneessa pyörittyäni nappasin harjalaukun ja kaulanarun mukaani. Harjailujen jälkeen pujotin narun kaulalle, kiipesin jakkaralta kyytiin ja suuntasimme kentälle. Ja oliko edes loistava ratsu alla?! Pyörimme kentällä ehkä reilun puolituntisen, pohkeenväistöjä, laukanvaihtoja ja etu/takaosakäännöksiä tehden. Väliin ponilta sai koottua askellajeja niin, että sen sai pyörähtämään lähes itsensä ympäri. Kuten Veerallekin selitin, eivät liikkeet GP-tasoa tai edes helppo A'sta läpimeneviä olleet, mutta meidän perustasoa huomattavasti korkeammalla. Loppuun ajattelin käydä kävelemässä erään reitin takametsässä ja tiellä, tielle päästyämme poni oli niin virtaisa että päätinkin jatkaa tallin ohi. Alamäen jälkeen nostin laukan, kirmailimme kuoppaiseen kohtaan saakka. Seuraavassa risteyksessä oli jonkin sortin kokous; koira ja kolme ihmistä, joista yksi pyörätuolissa. Poni hiukan ihmetteli, mutta päästyämme etäisyydelle jossa kuulimme ihmisten puheen, poni totesi tilanteen normaaliksi ja putputti menemään. Yhteensä tällekin ekstrakierrokselle tuli mittaa nelisen kilometriä, joka taivallettiin aika pitkälti ravaten tai laukaten, viimeiselle pätkälle laskeuduin selästä ja talutin loppuun. Ihana, ihana poni!

Linkki

Vielä loppukevennys; lyhytelokuva Nolo kissa/Sieni sateella. Vähän on ehkä omistajaansa tullut, ohi tosiaan kulki kaksi ihmistä... Jotka jäivät sitten kyselemään että vad är det, kun olivat jo kauempaa katselleet että onko se pupu vai mikä.

Linkki

Tänään maastomopon päivän suunnitelmiin kuuluu erään tallilaisen lapsen ihastuttaminen niin, että hän liikuttelisi ponia jonain arkipäivänä tuoden ruunalle vähän virikettä pimeisiin iltoihin.