Kahdeskymmenes elinvuosi pyörähti keskiviikkona käyntiin. Hurjaa. En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä ajankulua. Ihan vastahan vietimme ponin kymmenvuotissyntymäpäiviä. Oikeasti...
Juhlaviikko alkoikin heti maanantaina, psylliumkuurin aloituksella. Muuten poni tuskin tästä juhlinnasta tykkää, vaan muutama psylliumitallinenhan tarkoittaa ruoka-annoksen tuplaantumista, että poni liman lipittää kupistaan. Torstaina irtosivat muuten ensimmäiset karvatkin, hui, kevät tosiaan tulee! Vaikka kyllähän moista on ennustanut sulavan lumen alta paljastuneet kasatkin... Niin, ja tietenkin se, että valoa riittää lähes iltatalliin saakka! Nämäkin kuvat on otettu illalla kuuden jälkeen.
Lahjaksi ärsyyntynyt poni sai pari (kolme) omenaa. Ärsyyntynyt poni on sen tähden, että ensiksi Tarmo oli viikon karsinalevossa, ja nyt varasti Joosepin toverikseen pienempään tarhaan. Koo on siis hengaillut vain Ruutin kanssa, ja koska Ruuti tekee paljon töitä, pikkuponi on harvoin koko päivää tarhailemassa. Koon turhautumisen huomaa kyllä, se pierupukkilaukkailee pitkin tarhaa, juoksee joka kerta tarhaan mennessäni vastaan, ajattaa toisinaan Ruutia ja on ylienerginen. Toivottavasti Koo saa pikimmiten laumansa takaisin ja rauha laskeutuu taas K(eisari)n valtakuntaan.
Kesyhamsterien uusi alalaji; omenahamsteri
Tunnistettavissa omenanmuotoisesta keskivartalosta, paksuista poskista ja vaaleista huulista.
Omenahamsteri tahtoo kamunsa takaisin :c
VastaaPoistaNo jep. :( Raukka.
Poista