Erinäisistä syistä johtuen Koo vaihtoi tallipaikkaa -jälleen. Laittaisin johonkin väliin vielä sanan valitettavasti, jos tämä minua haittaisi. Totuus kuitenkin on, että kyseinen paikka on hevoselle niin täydellinen kuin näillä leveyksillä on mahdollista -kaksi pihattorakennusta, tarhassa vaihtelevaa maastoa ja aina kuivaa ja pitävää alustaa, päivittäinen siivous, jatkuvasti tuulista joten ötököiden määrä on ihan minimissä, pääsy pihattoihin myös laidunaikaan, aina vettä, säännöllinen ruokinta, ehkäpä tärkeimpänä äärimmäisen fiksut ja luotettavat ihmiset... Listaa voisi jatkaa ties miten pitkään. Ja Koo huolittiin sinne! Nyt ruuna asustaa siis neljän tamman seurana, alla illan tunnelmia.
Ponia ei ajatettu yhtä ainoaa askelta!
Puolessa tunnissa ruuna oli ollut lähietäisyydellä jokaisen kanssa.
Ja vähän ajan päästä hyvinkin läheisissä tunnelmissa!
En ole nähnyt Koon rapsuttelevan kenenkään kanssa sitten Joosepin, ja sille sanoimme heipat elokuussa...
... eikä tätä tammaa ole nähty rapsuttelevan kenenkään kanssa kai koskaan.
Allekirjoittanut ehkä pidätteli vähän kyyneleitä...
Kaksikko sekä söi että joi samasta kupista, taas todistettiin historiallinen hetki tamman elämässä!
Työt ovat viime aikoina karsineet sekä poneilu- että bloggausaikaa radikaalisti, mutta ehkä tämä taas tästä. Etenkin, kun ei tarvi enää ponin asioita stressata, sillä on nyt kaikki niin hyvin kuin voi, ja mä oon niin onnellinen siitä. Meille ei kuitenkaan ole kuulunut oikein mitään kivaa mistä edes kertoa, poni ei esimerkiksi ole liikkunut useampaan viikkoon sillä talliaika on mennyt jalkoja kylmätessä tai haavoja hoitaessa.
Neljä viidestä tallin hevosesta on muuten blogiotus, rautiaiden elämää voi seurailla täältä ja Siinan täältä.
Kiire hellittikin kertaheitolla, kun minä, joka en sitten sisäilmaongelmaisten koulujen ole ollut kipeänä, heräsin keskiviikkona ihan törkeään kurkkukipuun. Päivien saatossa mikälieflunssa yltyi siihen pisteeseen, että seistessä huone pyöri ympärillä eikä nuudeleihin saanut tarpeeksi lientä. Eilen jätin liikunnantunnit väliin ja tänään taas koko päivän, kas kummaa kun päivät tyhjenivät kivasti! Eipä siinä, ei ollut jaksamista tallillekaan, joten tämä aika on pitänyt käyttää niiden koulutehtävien tekoon. Höh.
Keskiviikkona kävin kirmailemassa ponin kanssa kentällä, päivän teemaksi muodostui puomijumppa. Saatoin ehkä vannoa joskus että Koo ei enää liiku käyntiä kovempaa ilman jännesuojia, mutta noiden muoviputken palasten perässä pitkin kenttää juostuani totesin, että ottakoot osumat kinttuihin, josko nousisivat sitten paremmin. Ja nousevathan ne! Poni oli aika tosi kiva muutenkin, mitä nyt jäi session päädyttyä torkkumaan keskelle kenttää auringonpaisteeseen ja jouduin hyvän tovin sitä odottelemaan. Ennen asunnolle palaamista se sai vielä nyppiä suu vaahdossa minikorsia maasta. Ehdin jo miettiä, että poni saisi sadeloimen alla usemman vuorokauden hauduttuaan yöpyä takitta, mutta tein ensimmäisen polttiaishavainnon. Neljän aikaan iltapäivällä. Niitä siis on, ja varmasti enemmän auringonnousun ja -laskun aikaan. Ei saanut poni olla takitta.
4
5
Torstain ruuna hengaili tarhassaan, tänään hain Sennin mukaani että poni pääsi tekemään jotain muutakin kuin seisomaan harjattavana, eikä minun tarvinnut jarrutella selässä tai juoksennella pitkin kenttää. Koo pääsi siis kolmannen kerran tälle viikolle kentälle maastakäsin, suorastaan historiallista! Senni kuulemma tuntee olonsa tyhmäksi näköjään sekä minun että ponini seurassa. Koo on kahteen asiaan ehdoton, muuten se katsoo ihmisten toiminnat läpi sormien. Jarrut toimivat aina, pieninkin prr (tai ihmisen itselleen jälkimmäisen ehdottomuuden vuoksi kiroama rrrrkele, tai "hyvä") pysäyttää sen takuuvarmasti. Sen lisäksi poni vaihtaa suuntaansa välillä naurettavankin pienestä linjanleikkauksesta. Ei tarvi poistua kuin muutama sentti ponin keskivartalon etupuolelle, ja jo se dramaattisesti tekee lukkojarrutuksen ja hypähtää 180 astetta.
6 Suunnanvaihto kulmassa...
7 ... tai kesken loikan.
Sennillä oli hankaluuksia löytää paikkansa, on kuulemma tottunut hevosiin jotka kentälle irti päästyään juoksevat menemään. Jos Senni luovutti ja totesi että juokse sitten siihen suuntaan kerta haluat, Koo pysähtyi ja katseli tympääntyneenä että nytkö jo loppui leikki?!
8
9
Täytynee myöntää, että aika hyvännäköinen tuo parikymppinen ruunanretale on, joka ei enää liiku tarhassa juuri ollenkaan, ja liikutuskin on valitettavan epäsäännöllistä. Pitäisi ehkä oikeasti lähteä ratsastustunneille, josko siitä saisi selästäkäsinkin irti edes puolta tuosta liikkeestä.
10
11 Ponin takajalkojen liikeradat ovat laajentuneet mäki-peruutus-puomitreenien ansiosta...
Ponin leikitettyä meitä tarpeeksi sai se vielä tehdä muutamat temput, kunnes sai melassivesiämpärin ja ruokakuppinsa nokan eteen, loimen selkään ja raahasin sen takaisin tarhaan. Taas pörräsi polttiaisia sellaisina laumoina, että alkaa ahdistaa. Pitää ehkä oikeasti kehitellä plan B kesän varalle kun rinnelaidun, johon tuulee koko ajan, ei tänä kesänä ole välttämättä käytössä ollenkaan, ja takalaidun on vähintään yhtä metsän keskellä kuin tarhat. Ääääh.
12 ... sekä eteen- että taaksepäin, ja kavio nousee kokonaan maasta, jes!
13
14 Kuvan ottanut Senni
Huomisen ohjelmassa on ryhmämaasto ainakin parin Siinan tallilaisen kanssa. Tarkoituksenani oli käydä putputtamassa ainakin viitisentoista kilometriä alle tälle päivää josko turhan paljon seurasta lämpeävä poni olisi kohtuulapasessa kavereiden seurassakin, mutta näillä mennään tällä kertaa. (poni on muuten saanut pitää liehulettinsä ainakin toistaiseksi terveisin laiska letittäjä, katsellaan letityshommia uusiksi kutinan alettua [terveisin pessimisti joka ei usko helppoon kesään])
