keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Vanhuus ei tule yksin


Se on tullut todistettua jokaisen eläimen kohdalla, vaan nyt Kookin taitaa olla... vanha. Tai vähintään vanhenemassa. Päivänä eräänä suunnistin häkkivarastooni ja kaivoin "jos siitä joskus tulee vanha"-tilanteen varalle säilötyn (joka suuntaan liian pienen ja pahimmille pakkasille myös turhan ohuen) toppaloimen pistääkseni sen ponin päälle. Ja viime viikon perjantaina suoritin mallikkaasti loimirallia, ajellessani pitkin Porvoota ja heitellessäni viestejä espoolaisille, mäntsäläläisille ja oikeastaan kaikille Tori.fi'n sopivanoloisille loimenmyyjille sadan kilometrin säteellä. Lopulta totesin, että poni on hyvä ja pörhistää kaulakarvojaan että pärjää Bucasin 300-grammaisella mutta kaulalta vain 150 gramman paksuudella topatulla loimella, joka oli Porvoon ainoa fullneck ulkotoppaloimi 135 sentin selkämitalla -kiitos Agrimarket Hankkija.



Ja kas näin ponista tuli täysin Bucaspelle, sävy sävyyn riimun ja takin kanssa! En itse ole ollut mikään suurin Bucasin loimien ihailija, en ole tavannut juurikaan hevosia joille ne olisivat sopineet. Vaan tämä uusittu Freedomhan on varsin näppärä, ei yhtään teltta, ja istuu Koolle kuin hanska -etenkin edestä!


Poni ei juuri ole enää loimetta ollut, ja kun olen yrittänyt antaa ihon hengittää kolmentoista asteen pakkasissa, on seuraavana päivänä vastassa poni, joka niiaa piikkisualla harjatessa selkäänsä. Eipä siinä, loimitetaan sitten vuoden ja vuorokauden ympäri... Tämä tuokin taas syyn palata loimikaupoille, kun ponilla on istuvina takkeina tasan ihottumaloimia, verkkovuorellinen sadeloimi sekä 80g ja tuo 300/150g toppaloimet. Onneksi en olisi tarvinnutkaan itselleni mitään tässäkään kuussa -parastahan tässä on se, että tuo vajaan yhdeksänkymmenen euron alennustakki oli mielestäni erittäinkin edullinen, enkä ikinä maksaisi omasta takistani tuota hintaa. Itse asiassa ostin yhteensä halvemmalla sekä siviili- että tallitalvitakkini. (poni ei vieläkään tykkää loimista, eikä varsinkaan niiden pukemisesta, vaan palelisi mieluummin entä antautuisi takin alle.) Olen tässä pyöritellyt päässäni ajatusta ponin klippaamisestakin kerta tarvii takittaa jatkuvasti, ettei iho olisi ihan niin pahasti hautumassa, mutta saa nähdä.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Peltoponi

1.

Sunnuntain tallireissuun lähdimme Minkan kanssa kahdestaan, ensiksi Siinan luo ja varsan kirmailtua hurautimme "naapuriin" (välimatkaa talleilla on parisen kilometriä) Koota moikkaamaan. Tallihuoneeseen päästyämme työnjako oli selvä, joten haimme ponin tarhastaan, kuorimme takistaan ja yritimme saada harmaantunutta ponia vähän ruskeammaksi taas.

2. & 3.

Ponin ja kuskin varustettuamme lähdimme etsimään taustaltaan ja valoltaan sopivaa paikkaa, vaan olikin käynyt ne perinteiset; Siinaa kuvatessa olisimme halunneet erään varjoisan pellon valaistuksi, joka oli nyt auringon kohteena, ja Koon kuvaukseen ajattelemani kohdat olivat varjossa. Tietenkin. Päädyimme kuitenkin suhailemaan peltotiellä, kierrosten kasvaessa turhan suuriksi jatkoimme matkaa autoteitä pitkin. Sen verran hölmönä oli ruuna sielläkin, että täytynee lähipäivinä päästä sen kanssa baanattamaan joku kunnon laukkamaasto -kunhan nyt lumet pysyisivät maassa ja pakkaset piilossa.

4. Jalat olivat kevyet ensimmäisistä askeleista lähtien!

5. Välillä liike-energia vei meitä enemmän ylös-...

6. kuin eteenpäin.

7. Ohjat kiristyivät ponin kierrosten tahdissa.

8. Tallilta poispäinkään ei tarvinnut enää kuin hidastaa!

9. Viimeisellä peltolaukannostolla poni sanoi ÖRH ja lähti laukkaan loikaten.

Aina välillä on parempi antaa kuvien vain puhua puolestaan, nyt on mielestäni sellainen tilanne. Toisaalta tämä päivä on muutenkin vetänyt vähän sanattomaksi, maailman parhaan pappakoiran jättäessä jälkeensä suuren suuret tyhjät saappaat. Lapsuuteni alkaa nyt virallisesti olla ohi, tuon koiran kanssa tutustuin koiraharrastuksiin, viipotin tukka putkella pitkin kyliä, istuin pulkassa ja heitin palloa koiran vetäessä minua kyyneleet silmistä valuen, sekä kasvoin nelivuotiaasta vaahtosammuttimesta täysi-ikäiseksi ei-ihan-niin-kääpiöksi. Voidaan siis unohtaa yksi edellisen postauksen toiveista, eikä tämän pidemmälle vuodessa päästy. Lepää rauhassa Hessu.