Ponit ovat taas välillä päässeet liikkumaan hyvinkin ahkerasti, toisinaan taas ei ole ollut mitään asiaa tarhan ulkopuolelle. Koo on kunnostautunut maastomopona, Siinan seikkaillessa missä milloinkin.
Tammikuun puolelta väliltä, lauantailta 14.1., oli näköjään jäänyt kamerakuvat ja kertomukset julkaisematta. Silloin pellolla oli vielä mukava hanki, jota hyödynsimme tehokkaasti. Instagramiin lisätty Siinan koikkaloikkavideon olin tuikannut jo aiempaan postaukseen, siitä pätkästä näkyykin tamman meno aika kuvaavasti. Käynnit ja ravit onnistuvat tammalla jo vallan näppärästi, mitä nyt se alkuun voi niissäkin pomppia, laukat ovat jääneet taas vähemmälle pohjien tehdessä elämästä jo valmiiksi tarpeeksi extremeä. Pätkällä näkyvä jälkimmäinen laukkaosuus oli päivän viimeinen ratsastuspätkä, jonka jälkeen tamma pääsi talutusten jälkeen takaisin tarhaansa ja peltoseuralaisena mukana köpötellyt Koo pääsi kunnolla töihin.
Koosta irtosikin sellaista liikettä ettei hetkeen ole nähty! Koivet nousivat jo ravatessa melko mallikkaasti, ja ensimmäisen laukan jälkeen lämmettyään kahta korkeammalle. Tänä päivänä ruunan uusi nimi, NNNIUUUUU, vakiintui. Koo on tuollainen vanha ja hitaasti lämpiävä turbodiesel -kylmänä sitä saa polkea, mutta lämmettyään mahdottoman herkkä ja räjähtävä. Alla kuvattuna päivän loistavin NNNIUUUU-hetki.
Tämän räjähdyksen jälkeen laukka pidettiin huomattavasti rauhallisempana, eikä hallitsettavuus kärsinyt enää.
Loppuravit olivat hyvin letkeät, loppukäynnit poni sai suorittaa maastakäsin ja kruunata kaiken piehtaroimalla antaumuksella.
Olen käynyt tässä välissä mutkan Oulussakin, koiraltani löydettiin kasvaimia eikä kuningattaren jatko ollut varma, joten matkustin paikan päälle eläinlääkärikäyntiä varten. Onneksi kasvaimet eivät olleet levinneet minnekään ja ne saadaan poistettua, (toinen leikkaus on vasta myöhemmin) kyseinen viikonloppu menikin henkeä haukkoessa kun koira, jolla oli koko vatsa auki, hyppi sohvalle ja syliin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Yoda on aika törkeän reipas ja hurja tapaus! Ennen lähtöä kävimme Koon kanssa vielä pellolla vetämässä hyvän kestävyystreenin, jonka lopputulos oli, toki kävelyssä jo kuivahtaneena, tällainen;
Minilomalta uudella autollani palailtuani ponit pääsivät taas liikkeeseen, ensin Siina Lahjan käsihevosena kahdeksas päivä. Reissusta palasi hyvin hikinen, mutta silti varsin virtainen tamma. Siinan kunto on kasvanut aivan järjettömästi, aiemmin se reilun 10 kilometrin lenkistä tepasteli ensimmäiset kilometrit sivuttain loikkien ja raahautui viimeiset kolmisen kilometriä niin pitkällä takana kuin liinaa antoi. Nytpä tamma loikki ja pomppi yli puolet matkasta ja viimeisillä kilometreilläkin otti pyrähdyksiä -hinaamista ei tarvinnut harkitakaan, päin vastoin pidätellä sai.
Senkin jälkeen tammaa on toki liikutettu, ratsain ja juoksuttaen. Viime viikonloppuna kävimme lauantaina pellolla, koko päivä oli melkoinen katastrofi -Siina heitti minut selästään ja Koo karkasi Minkalta. Tänä vuonna hajonneiden asioiden listalle sai siis lisätä kypäränikin, ennestään siellä oli kaikkea läppäristä (kuvat todennäköisesti näyttävät kamalalta, mutta kovalevyn vaihdon jälkeen koneeni ei ole todellakaan ollut entisellään) telezoomobjektiiviin -sellaista kaikkea pientä ja edullista siis! Sunnuntaina puolestaan ponit olivat vallan näppäriä 11 kilometrin maastolenkillä, sieltä palattiin varsin hyvillä fiiliksillä. Maanantaina kävin hoitamassa molemmat yksin, Siinaa yritin ohjasajaa mutta tamma kahden päivän hikiliikutustenkin jälkeen oli niin loikikas että vaihdoin valjaat ja ohjat liinaan ja annoin junnun juosta. Koo kävi taas maastolenkillä.
Ystävänpäivänä koeratsastimme sekä minun että Koon uudet kengät, ensivaikutelma on vallan loistava. On se niin eri asia ratsastaa Sievin turvakengillä entä jodhpureilla ja saappaanvarsilla... Poninkin pito parani huomattavasti, joskin takatossut olivat tuolloin vielä nastoitta joten paljaat takakaviot hidastivat liikkumista.
Mutta nyt käynnistän autoni ja hurautan matkaan, pitää käydä katsomassa pikkuteiden kunto -olen varannut tälle iltapäivälle sekä trailerin että maneesin ja toiveena olisi päästä katsomaan, mitä tamma moisesta tuumaa. Koo nyt tuskin mitään asiasta meinaa, jaahas tällaista tänään kun on ollut ponin ilme viimeisen 11 vuoden ajan.
Parhaat tavat katsella maailmaa; loistavan Auton ratin, tai maailman parhaan ponin korvien takaa
