Kasa ruunia

Lähdin tänään yhden? aikaan tallille ajatuksenani kuvata pariot kaviokuvat, tulla kotiin ja kirjoittaa mielipidepostaus kengättömyydestä. Otin tallille mukaan Yodan lisäksi toisen, hevosia pelkäävän karvakasan, ja päästin koirat kirmailemaan laitumelle, jota pitkin kävelimme Koon tarhalle. Otin ponin mukaan, ja pääsimme tallin pihaan, kun huomasin, että tuo toinen koira ei enää ollutkaan mukanani. Soitin isälle ja kysyin, että juoksiko se kotiin -ei näkynyt oven takana, joten nakkasin Koon kolmikon (Papi, Syppe ja Baron) tarhaan koska tallin ovet oli lukossa ja Koon tarhalle oli liian pitkä matka, ja lähdin etsimään koiraa. Näin tallin pihasta, että koira hengasi jonkun pyöräilijän kanssa pyörätiellä, ja koiraa huudellen kävelin sitä kohti. Onnekseni koira lähti kipittämään minua kohti, eikä minun tarvinnut kohdata pyöräilijää, joka oli en-tiedä-kauanko pitänyt seuraa koiralle. Koira hihnaan ja takaisin tallille.

Tallille päästyäni huomasin, että kolmikko oli tapansa mukaan ottanut Koon erinomaisesti vastaan; vähän juoksentelivat, mutta voisin väittää, että se oli lähinnä Koo joka muita liikkumaan villitsi. Poni väisteli nätisti pomotusmoodissa olevaa Baronia, ja söi Sypen kanssa samalta kasalta heinää -aivan kuten aina ennenkin. Tartuin kameraan ja räpsin kasan kuvia laumasta, ja hautasin kavionkuvaushaaveet koska laiskuus. Orivarsa, joka on siis tallin uusin asukas ja jonka tarha on kolmikon ja Koon välissä, ja jolle Koo on vilautellut hampaita aikalailla joka kerta, olikin jännä toveri jota Kookin kävi haistelemassa. Koo ja Baron lyöttäytyivät taas yhteen ja leikkivät onnessaan.

Kuvailin vielä vähän lisää, kysyin Elliltä että haitanneeko jos Koo alkaa tästä lähtien käymään päivähoidossa kolmikon luona, annoin hevosille päiväheinät ja vein Koolle tarhaan valmiiksi vedet ja heinät. Kuten arvelinkin, sain myöntävän vastauksen (tietämättömämmille lukijoille tiedoksi, että Koohan on alunperin tuosta laumasta ja kuuluisi tuohon, mutta koska verkkoheinä ei tuolla onnistu, on se omassa tarhassaan) ja kävin kirjoittamassa tallivihkoon, että herra Koo-poni viettää aikaa nyt lumien ollessa maassa päiväheinien jälkeisestä ajasta iltaan kolmikon kanssa.

Käytännössähän tämä siis tarkoittaa sitä, että kun tulen koulusta (tai viikonloppuisin noin kolmen aikaan) käyn siirtämässä ponin kolmikon tarhaan, ja illalla omaansa. Täten ei tule mitään muutoksia heinityksiin, Koo saa olla verkkoheinällä noin 19 tuntia vuorokaudesta ja loput ajasta imuroida kolmikon jättämiä heiniä, ja mikä parasta, ponilla on seuraa noin viideksi tunniksi, mutta myös omaa aikaansa -tuo kun vaatii hurjasti tilaa, jos viettää aikaa ympärivuorokautisesti toisen tai toisten hevosten kanssa.

Harmittaa, että tajusin tämän järjestelyn vasta nyt, kun olin aiemmin vain ajatellut että veisin ponin aamulla ja hakisin illalla, mutta ongelmia aiheuttaisi mm. se, että menen toisinaan kouluun ennen kuin aamutallia on tehty, ja poni ehtisi siinä ajassa imuroida muidenkin aamuheinät. Se, että aamutallin tekijä siirtäisi ponin, on erinäisistä syistä poisluettu vaihtoehto -menkäämme siis tällä systeemillä kunnes lumet sulaa, ja näillä näkymin mikäli ei muutoksia tule, poni pääsee seuraavan kerran laumaan laidunkauden alettua. Toivokaamme siis pitkälumista kevättä, ja pikaista laidunkauden alkua! Ehkä vähän mahdoton yhtälö...

Mitäs muuta ponille? No, huomaa ainakin että kevät on tulossa, kaviot nimittäin kasvavat aivan järkyttävää vauhtia ja niitä saisi olla taas ihan joka välissä raspailemassa. Poni jatkaa saikkuilua (ts. en ratsasta, enkä pidä valjaita, mutta koitan liikuttaa muilla tavoin, eli lähinnä irtojuoksuttamalla ja taluttamalla) hamaan tulevaisuuteen saakka, kunnes saadaan ongelmat ratkottua. Tästä tuskin kamalasti mitään saa kirjoitettua vaikka koittaisinkin, mutta noita mielipidepostauksia olisi tarkoitus alkaa kirjoittelemaan enemmälti. Kengättömyydestä ja kuolaimettomuudesta on tulossa, mutta mistä muuta haluaisitte mahdollisesti minun kirjoittavan? Kaikkea saa ehdotella!

Ralliruunat

Eilen Emmi kysyi, haluaisinko hoitaa Baronin, ja tottakai tartuin tilaisuuteen. Ehkä elämäni surkeimpia päätöksiä, ei todellakaan tehnyt tälle taudille hyvää hyppiä tallilla normaaliakin pidempää aikaa ja siivoilla karsinaa, mutta mitäs pienistä. Järki ei kyllä tänään juokse normaaliakaan vähää, joten voin vain kuvitella mitä idiotismeja tämä postaus tulee sisällään pitämään, pahoitteluni siitä jo siis etukäteen. Kuin myös kuvista, ai kauhea mitä settiä muistikortti olikin täynnä...

Ei siis muuta kuin lämmintä mehua termospulloon, armoton kasa vaatetta päälle ja matka kohti tallia. Tyhjennettyäni omaisuuden tallihuoneen pöydälle kävin hakemassa lievästi sanottuna ärsyyntyneen näköisen ponin tarhastaan, pysäytin käytävälle jossa riisuin sen loimistaan ja kävin läpi muutamalla harjalla sekä kaviokoukulla. Puhdistautumisrituaalin jälkeen Baron pääsi karsinaansa pienen heinäkasan kimppuun, ja hain Koon talliin.

Koo sai myös osakseen harjaukset ja kavioiden puhdistukset, joiden jälkeen nakkasin sille villaloimen niskaan ja talutin kentälle. Jätin piehtaroivan, pukittelevan ja laukkovan ponin aitojen sisälle peläten, että seuraavan kerran sinne mennessäni poni ei enää aidoissa olisikaan, ja kiiruhdin takaisin talliin. Sieltä nappasin mukaani Baronin, jonka kanssa kipitimme pikapikavauhtia kentälle. Poni tulikin meitä kulmaan vastaan, jossa ruunat haistelivat ja B kiljui kovin miehekkäästi. Kävelimme portille, jossa sain hätistellä Koon muutamaan otteeseen kauemmas -ei huvittanut ottaa pienintäkään riskiä, että kohta kylillä juoksisi kaksi pientä ruunikkoa ja perässä niiskuttava ja yskivä Michelin-ukko. Baron sai pitää päitset yllään siltä varalta, että ponit ottaisivat yhteen, tai päättäisivät yhteistuumin poistua aitojen toiselle puolen.

Kuten odotinkin, mitään konflikteja ei sattunut -Baron yritti muutamaan otteeseen vähän haastaa Koota, mutta tapansa mukaan ponini käänsi vain selkänsä ja totesi, että tappele yksinäsi. Koko session aikana B ajatti Koota kolmisen kertaa muutaman askeleen verran, muuten Koo hengaili aitojen läheisyydessä lumen alta ruokaa etsien Baronin juoksennellessa yksin, tai ponit rapsuttelivat taikka kirmailivat yhdessä. Miten helpottavaa olikaan huomata, että poni ei ole mökkihöperöitynyt yksinelostaan ja on ilmeisesti edelleen kykeneväinen yhteiseloon aikalailla kenen tahansa kanssa! Ja mikäli asiat eivät ihan hirveän kauhean kamalasti ole muuttumassa, pääsee poni kesäksi laumaan -jes!

KillerBartsa69

Ja Baronihan muuten juoksenteli! Olin hyvin kovin iloinen, ettei sen selässä ollut kukaan -aivan jäätävää vauhtia meinaan lähtee noistakin töppösistä...

Lopuksi pyydystin ponit kiinni, kävelimme tallin pihaan johon jätin ponit parkkiin, vein ylimääräiset tavarat talliin ja hain Baronillekin takin ylleen, ja lähdimme ruunien kanssa kävelylle. Baron jännitti vähän ohi suihkivia linja-autoja ja tallin läheisyydessä olevaa siltaa, mutta maailman paras terapiaponini ilmaisi tällekin "projektille", etteivät ne poneja syö, ja pienempikin poni rauhoittui hetkessä.

Takaisin tallille päästyämme vein Baronin tarhaan ja Koon talliin, jossa se sai selkä- ja jalkahoidot, kolmen lajin juotot, (tykkään juottaa ensiksi kylmällä vedellä, sen jälkeen haalealla, ja lopuksi melassivedellä -saa huijattua ponin juomaan mahdollisimman paljon nestettä) uuden loimivarustuksen ja venyttelyt. Välissä kävin viemässä Baronillekin kolmen sortin vedet ja rapsutuksia. Koo pihalle, Baronin karsinan siivous ja ruokien teko, ja äkkiä kotiin pöllyttämään pää täyteen lääkkeitä että loppuillasta olisi pieninkään mahdollisuus selvitä.

Illalla kävin vielä täydentämässä Koon vesi- ja heinätilanteen.

Ponit parkissa

Emmille suurkiitokset ponin lainasta!