Haaste!

Sain tällaisen haasteen Reetalta, kiitos hänelle!

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Haastetun pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.

5. Haastetun pitää kertoa, kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

1. Olen ennemmin erakkoluonne kuin laumasielu. Viihdyn yhden-kahden itselleni hyvin tutun ihmisen kanssa, mutta en sen suuremmissa porukoissa kuin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.

2. Teen joko asiat täysillä, tai en tee ollenkaan. Välimuotoa ei ole. Joko käyn urheilemassa ja rääkkään itseni kuoliaaksi, tai en urheile ollenkaan. Sama oikeastaan... noh, kaikessa. (paitsi koulunkäynti; käyn siellä, mutten panosta tippaakaan)

3. Tykkään pitkistä matkoista. Tälläkin hetkellä istun autossa matkalla kohti Jyväskylää, jonne siis on meiltä noin neljän tunnin automatka. (tähän väliin sellainen asia, että hain tosiaan yhteishaussa autopuolelle, haaveena siis automaalarin opinnot. Vihaan autoja, paitsi rällä-ralli-monttuautoja. Mitä ihmettä?! Huhhuh... Olen joo hankala ihminen.) Kaikista parasta on kuitenkin junalla matkustaminen! Jos olisin rikas, tekisin siitä jokakuukausisen harrastuksen. Matkalla pitää olla joko seuraa (Sofia) tai kone. (kärsin muuten 15-vuotiaaksi saakka järjettömästä matkapahoinvoinnista, en pystynyt olemaan takapenkillä jos veljeni luki lehteä tm. Nyt taas voin surffailla netissä tai plärätä kännykkää parikin tuntia... Mitä ihmettä?)

4. Rakastan lyriikoita. Ei väliä tyylilajille, mitä musiikki edustaa, kaikki lyriikat on ahnam. Sen sijaan itse biisissä tykästyn ensinnä kokonaisuuteen, tai vaikka bassokuvioon tai komppiin. En oikeastaan koskaan lyriikoihin. Kirjoittaessani jotain johonkin, tykkään käyttää lainauksia eri biiseistä, vaikkei kyseinen kirjoitustyyli omaan tyyliini sopisikaan. (lyriikat puhekieltä/parhaimmillaan kunnon murretta tai slangia, ja minä kirjoitan aika pitkälti kirjakieltä)

5. En osaa selittää mitään lyhyesti. Survon kaikkialle tarkentavia sulkujen väliin kirjoitettua lisäystä, kuten ehkä yltä selviää.... Esimerkiksi Petsien johonkin yhteisöön kommentoidessani muiden tekstit ovat noin puolikkaita kommentteja (siellä on siis tietty merkkimäärä per kommentti) ja minulla menee 2-3 kommenttia...

6. Vaikka ihmiset yleensä toisin luulevatkin, en lue kirjoja. En sitten yhtään. Tai joo, viime vuonna luin J.R.R. Tolkienin Hobitti - matka sinne ja takaisin-kirjan, ja sitä edellisenä Anthony Kiediksen Arpikudoksen. (jälkimmäisen tosin useampaan otteeseen, rrrakastan tuota!) En lukenut yhtään muuta kirjaa, en edes kouluun äidinkielen tunneille vaadittuja.

7. Stressaan ja jännitän kaikkea. Pelkään ihan oikeasti kaikkea mahdollista, eniten ihmisiä. Stressaan itseäni hengiltä aina kaikesta pienestäkin. Tiedän, että ponin hoito on tämän viikonlopun ensiluokkaista -kiitos Sofia ja Veera! Silti... Eniten kyllä mietitytti jättää jyrsijät pikkuveljen hoidolle... Joudun kasaamaan itseäni parhaimmillaan pari päivää soittaakseni jollekin tuntemattomammalle ihmiselle, esimerkiksi eläinlääkärille.

8. En osaa asettaa itselleni realistisia tavoitteita. Ja jos asetan jonkin, jonka voisin joskus saavuttaakin, on se niin hankalasta aiheesta, etten onnistu siinä. Ja lannistun ihan mielettömästi epäonnistumisista.

9. En toimi yhtään kiristämisellä tai uhkailulla. En yhtään. Ei minulla itse asiassa edes ole mitään, millä minua voisi kiristää tai uhkailla. Enkä esimerkiksi saanut lisämotivaatiota äidinkielen opiskeluun, kun kyseisen aineen opettaja antoi välitodistukseen minulle seiskan, vaikka olisin yhdeksikön oppilas. Motivaatiota on korkeintaan puolet siitä, mitä syksyllä oli...

10. En katso paljoakaan elokuvia, mutta olen katsonut kaikki Taru Sormusten Herrastat (.... miten tuo taipuu :D) putkeen neljästi. Ja ensimmäisen osan kait seitsemästi, toisen viidesti. Tosiaan, en voi katsoa toista osaa jos en ole katsonut juuri ennen ensimmäistä, ja sama kolmannen osan kanssa. Enkä ole katsonut yhtään osaa lyhennettynä versiona koskaan, että joo, siihen saa varata about päivän.

11. Olen matka, ei päämäärä-ihmisiä. Lopputulokselle on aivan sama, jos matkaan en ole tyytyväinen. Kyseinen asia on eniten esillä hevosasioissa, nimenomaan Koon kanssa. Päästäksemme tähän tilanteeseen olen käyttänyt aivan liikaa pakotteita, tehnyt asioita, joita ei olisi, sekä ihan oikeasti pakottanut ponia aivan liikaa. Olihan se silloin 2010 super cool, kun mun heppapa toimii ilman varusteita!!11 Ja miksi? Koska se sai selkään jos ei toiminut. Asiat ovat toki toisin näinä päivinä, mutta nuo kalvavat edelleen sisintäni. Voisinpa pyyhkiä kaikki nuo epämukavat muistot sekä itseltäni että ponilta... Virheistä oppii ja so on, sekä olen saanut huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä eläinten kanssa toimimiseen -niin, ja niitä vaihtoehtoisia taitojakin. Mutta silti, en vain pääse tuosta yli.

2.1. Onko oma heppa/poni?
- Miten sen nyt ottaa, äidin nimissä tuo on, (ainakin toistaiseksi) mutta kyllä omakseni sanon.

2.2. Lempi ratsastusvaatemerkki?
- ...... Onko pakko vastata? Ei-mitään.hajua, en edes muista milloin olisin viimeksi virallisesti ratsastusvaatteiksi kutsuttaviin rätteihin pukeutunut. Kollarit ja hupparit huomattavasti mukavempia!

2.3. Millä luokalla?
- Toistaiseksi yhdeksännellä.

2.4. Keräätkö jotain tiettyä teemaväriä hevoselle?
- En oikeastaan, tai joo, jos olisin rikas, keräisin. Puna-musta & vaalean(limen)vihreä-musta olisivat silloin huomattavasti enemmän esillä.

2.5. Lempiaine koulussa?
- Elämänkatsomustieto, koska paras opettaja & ihanan pieni ryhmä. (5 henkilöä koko yläasteelta) Ja joka neljäs tunti vapaa, jes!

2.6. Lempiruoka?
- Haudutettu lasagne, ilman lihaa. :D

2.7. Lempiblogi?
- Jessin hevosblogi, Vilun ei-hevosblogi ja Pyhiksen vlogi.

2.8. Lemmikit?
- 2x marsu, 2x gerbiili (+ poni & 4-6 koiraa, miten nuo nyt ottaa)

2.9. Tilaatko jotain lehteä?
- En.

2.10. Kuulutko johonkin seuraan?
- Oulun seudun kani- ja jyrsijäharrastajiin, sekä Oulun Koirakerhoon (edustan kisoissa) ja Active Dogs'iin. (treenaan tuolla)

2.11. Lempivaatteet tallilla ja koulussa?
- Tallilla reisitaskuhousut, ei kenkiä ja toppi. Koulussa 2x toppi, sininen huppari kokoa XL ja jommat kummat värilliset mukapillifarkut.

Kysymyksiä en keksi, ja tämän haasteen voivat kaikki halukkaat tehdä -kaikki aikomani oli jo haastettu kerran tai useamman. :<

Pouni on nyt tosiaan Sofian ja Veeran hoidolla sunnuntaihin saakka. Kävin keskiviikkona sen selässäkin kiikkumassa -varustin ponin sidepullein ja suuntasimme kentälle. Kymmenen minuuttia yritin saada ponia rentoutumaan pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi askeleeksi, mutta se ei vain onnistunut. Poni tikitti tai laahusti, selkä alhaalla ja hyvin epämiellyttävästi. Irroitin ohjat ja kiepautin kaulan ympäri -samantien allani oli rento hevonen, joka muutaman askeleen jälkeen pärski tyytyväisenä ja venytti itseään. Ehkä alan vähitellen tajuamaan, etten voi enää ratsastaa ponia varusteilla, se ei vain ole meidän juttu... Eilen sorkat pääsivät viilattaviksi, mutta syystä etten ehtinyt niitä loppuun saakka hioa, en viitsinyt ottaa jälkeen-kuvia ennen-kuvien kaveriksi ja kaviokuvapläjäys tulee luultavasti alkuviikosta. Hieman mietitytti, ontuisiko poni pahemminkin tänään, mutta onnekseni Sofia ilmoitti ratsastuksen menneen hyvin ja ponin olleen arkomatta.

(ei löytynyt konikuvia joita ei ole vielä miljoonaan kertaan nähty, joten jotain muuta väriä tällä kertaa!)

Lyllertävä lihapulla & co.

Eilen iltatalli oli jo tehty ennen kuin ehdin itse tallille, ja Kivarit olivat reippaina hoitaneet Velmunkin. Ruuna sai siis vain pikaharjauksen ja ruokien fiksauksen, kunnes pääsi viettämään yötä. Möhkis sai vedet ja porkkanat, ja selviydyin tallilta ennätysajassa.

Tänään raahauduin tallille en-tiedä-moneltako, koska en tiedä paljon kello on nytkään. Joskus normaalia aiemmin kuitenkin. Kuvailin parit räpsyt tarhassa, huomasin Ellin siivonneen Velmun karsinan ja tein sille ruuat. Alunperin oli tarkoitus tehdä tallipäivä videona-video, ja käydä köpöttelemässä pounilla pitkin pyöräteitä kaulanarun kera. Kuten tavallista, suunnitelmani eivät toteutuneet, vaan heittivät takaperinvoltin ja lopputulos oli se, että menisimme Ellin kanssa juoksuttamaan kolmikkoa kentälle. Elliä odotellessani nappasin kottikärryt ja talikon mukaan ja suuntasin kohti tarhaa. Pari kärryllistä roudasin aitojen toiselle puolen, ja parempi aloittaa nyt ajoissa, kun vain pinta on sulahtanut -tarha kuivaa toivottavasti paljon nopeammin.

Olen iimuuri, olen iimuuri, olen pyöreä iimuuri...

Kevät näyttää selvästi tulleen, kun poni tiputtaa karvaa taas niin, että niihin tukehtuu, ja minä jouduin hylkäämään toppatakin talliin ja hillumaan toppi päällä. Välimuotojahan en siis harrasta. (älkääkä nyt katsoko edellistä postausta...) Jossain välissä hyppelehdin talliin tekemään jotain järkevää, tai ei-niin-järkevää, kun Elli tuli tallin ovelle huutelemaan josko haluaisin ponini. Käskin ponin hoitopaikalleen, tai siis tarkoituksena oli saada se ponipuolen käytävälle, mutta se reippaana pikkumiehenä kipitti itse valmiiksi paikalle -eikä jäänyt edes matkalle maistelemaan Baronin ruokia!

Syppe skitsoaa, ponia ei kinosta kuluttaa kaloreita.

Ruunikoille harjaukset ja Pöhköfantin kaljuunnuttamisyritys, ja matka kohti kenttää. Somasti häiriköimme Baronin lastausharjoituksia, pahoittelumme tapahtuneesta! Ponit irti, ja kirahvikopotit lähtivät samantien kipittelemään pitkin kenttää. Ihan hyvä muuten, mutta Papilla oli edelleen loimi yllään... Ruunat saatiin vielä rauhoittumaan hetkeksi, ja Elli sai poistettua kirahveilta ylimääräiset varusteet. Kolmikko kirmaili nätisti pitkin kenttää, ja ylittivät muutamaan otteeseen kentälle pystytetyn esteen. Elli hypyytti vielä omiaan erikseen minun pidellessä toista narussa.

Loppukäynnit hoituivat kätevästi kaulanarulla varustetun Möhkiksen selästä, pitäen Syppeä käsihevosena. Papi ei suostunut seuraamaan meitä irti, ja narun kanssa olisi ollut liian extremeä kääntyä ihmeellisen huonolla ratilla olevan ratsun kanssa, joten Elli talutti Papia kasaten samalla huomiseen valmennukseensa esteitä. Lähdimme punaruunikoiden kanssa jo aiemmin talliin tekemään iltatallia, tai siis tuo karvaisempi versio jäi välillä tarhaan, ja talsimme Sypen kanssa kahdestaan talliin.

Haettuani loputkin hevoset ja ruokittuani kaikki, harjasin Velmun ja aloin vielä puhdistamaan sen varusteita. Aika hurahti turhan nopeasti, joten ehdin pestä vain sen kankisuitset, liottaa kaikki kuolaimet (huonosti) ja pestä estesatulan vyön. (huonosti) Olen oikeasti aivan neuroottinen nahkavarusteiden kanssa, etenkin kaikkien muiden hevosten omien kuin Koon. Papun varusteet olen pessyt oma-alotteisesti ehkä miljoona kertaa, ja Velmunkin kaikki nahkavarusteet satuloita ja gramaaneja lukuunottamatta. Ne sitten joku päivä...

Pakko vielä hehkuttaa, että mä vaan niin tykkään tuosta nykyisestä laumasta! Kaikkia kolmea voi taluttaa yhtä aikaa missä vain ja miten vain ja milloin vain, kaikki mahtuvat samalle heinäkasalle, eikä ketään simputeta turhaan. Ei ole vielä kertaakaan tullut mieleen, että pitäisi poni heittää hokkien päälle turvatakseen sen hengen tarha-aikana. Keneltäkään noista ei ole löytynyt yhtään purema- tai potkujälkeä koko talvena, ainoastaan Koon kaula on ollut kuolassa rapsutustuokioiden jäljiltä. Onni on supertoimiva lauma! Ja ihana nähdä, miten nuo tosiaankin ovat tiivis ja toimiva lauma, ja kokoonnutaan yhteen kaikkia suojellen vaaran uhatessa. Toista se on ollut edellisissä laumoissa, kaikilla talleilla. Hienot pienet ruunikot. <3



Meillä oli muuten tänään (eilen, sunnuntaina, viimeinen päivä, miten vain) Möhkiksen kanssa seitsemän vuoden juhlapäivä kavioliitossamme, hui kamala! Ihan vastahan olin se vajaa 9-vuotias tyttö, poni juuri täyttänyt kymmenen, ja olimme Kempeleessä allekirjoittamassa papereita...
  Velmu-hoitelut loppuivat tänään, mutta huomenna menenkin taas tervehtimään sitä pienempää mustaa tappijalkaa!